Nirso napa

Tytön syöminen on aina ollut nihkeetä. Rinnalla syönti takkuili ajoittain, maito pullosta ei aina uppoa, kiinteät ei maistu.

Meillä oli tuossa kuukausi takaperin sellainen hetki että tyttö söi kaiken mitä sille syötti. Se oli ihmeellistä ja aivan ihanaa! Ei pelleilyä eikä värkkäämistä.

Sitten se loppui.

Nyt on ruokamäärät vähentyneet entisestään, nyt ei uppoa mikään. Sormiruokailua on pikku hiljaa aloteltu, ja riisikakkua varmaan uppoaisi koko paketti jos antaisin. Ruokaa saatetaan maistaa se 2 lusikallista, mutta sitten tulee stoppi.

Meillä oli eilen 10 kk neuvola tytön 10kk päivän kunniaksi. Hyvin kasvaa, aivan samaan tahtiin kuin ennenkin. Terkkari kehoitti lisäämään sormiruokailua rohkeasti ja tyynytteli että jotkut lapset vain pärjäävät vähemmällä.

Yleensä se ruokailu sujuu parhaiten kun itse on hiljaa ja odottaa vain lusikka kädessä että pikkuisen suu aukeaa vailla evästä. Mutta silti niin harvoin.

Tyypillinen naama ruokailun päätteeksi

Alkaa niiin turhauttaa heittää ruokia roskiin ja syöttää kissalle (jos sillekään kelpaa. Ja se sotku ja värkkääminen, syö syö syö pliis nyt syö. Ei, turhaa. Ihan jo tietää miten tässä käy.

Sitä tolkuttaa itselleen mantramaisesti "Malttia malttia, luota että vauva syö juuri sen minkä se tarvitsee". Mutta ei tuohonkaan oikein pysty uskomaan.


Nyt sitten alotetaan uusi elämäntapa. Tehdään sitten vaan kotiruokaa, samaa niin vanhemmille ku ipanallekin. Ipanalle vaan palotellaan tai käytetään sauvasekotinta. Me ku ei mausteta ruokia yleensä paljoakaan, plus vähän ruokia tehdään. Joten toivottavasti positiivinen muutos meille kaikille.

Hapanmaitotuotteita saa alkaa antamaan, joten niistäkin tulee oma lisänsä.

Mitkä konsteilla te olette saaneet lapsen syömään huonona päivänä?

9 kk ohitettu ja kehitystä tullut

Pitkä päivitystauko ollut. Jotenkin vain tuntuu ettei saa tarpeeksi hyvää tekstiä ja laiskuttanut.Mutta jos tämä tästä piristyisi, sillä tyttösestähän asiaa löytyy vaikka millä mitalla.

Tyttärellä on tällä hetkellä 2 alahammasta. Ne tuli n. 2 kk sitten, samaan viikkoon mahtui liikkellelähtö eli ryömimisen jalotaito.

Tyär pystyy sanomaan "äiti" ihan selkeästi, mutta useimmiten se on äitihhsih tai äitttit,äittä jne jne. :D Osataan matkia melko hyvin, esim. vilkuttaminen onnistuu ja äitin nenän pään koskettaminen, tosin tyttö rohmaisee terävillä kynsillään mua nenästä kun mä sievästi toisen nenää taputan sormella..

Konttaamaankin pystyy, mutta yleensä kun vauhtia pitää olla, niin heittää ryömimiseksi. Mutta lyhyet matkat konttailee. Polvillaan seisoo tukea vasten myös, ja istumassakin tyttö on nähty muutamia kertoja, ihan itse.

Syöminenkin on nyt sujuvampaa. Kuukausi sitten iltapuuron tai aamupuuron kanssa piti "taistella" mutta nyt syödään kiltisti viimeiseen kaurahiutaleeseen saakka, siis yleensä.

Nokkamukista suostuu juomaan vain vettä, ja tällöin se onnistuu kun äippä tai iskä tarjoilee. Nyt tyttö saa itse harjoitella toisella nokkamukilla jossa on kuminenpää ja maitoa, en aijo ohjeista sen käytössä. Oiveltaa sitten itse kun on sen aika. Tässä onkin vähän esimerkki kuvaa tästä opettelusta :)

Mä sain viimeinkin soiton terveyskeskukselta. Kierukkaa olen siis odotellut toukokuusta saakka. Nyt sain ajan joulukuulle. Vihdoinkin! Mulla oli käytössä ehkäsyrengas yhden kierron verran, mutta mun pää meni siitä heti sekaisin eikä kiinnostanu kyllä yhtään mikään. Tällöin päätin etten ikinä enää hormoonituotteita käytä, ne ei vaan sovi mulle. Mä tarvitsen mun ovulaationi!! :D Ja ehkä tää vauvakuumeilu saa sit kunnolla stoppia ku saadaan ehkäisy kuntoon.

Me saadaan huomenna meidän uusi DIVAANISOHVA. Elokuusta sitä onki odoteltu, ihanaa kun viimein sekin saadaan. Voidaan yhdessä loikoilla sitten miehen kanssa, kun kattellaan telkkaa tai leffoja, ei tarvi kinastella kumpi makoileepi sohvalla. Ja piristäähän se aina kotia kun saa uutta, sisustukseen sopivaa.

Tässä kaverukset taas tutkimassa ihmeellistä maailmaa :)

Kantaminen on kivaa

Me ollaan päästy nyt todella kantamisen makuun.
Omistan tällä hetkellä vain vaivaiset 3 liinaa, mutta niillä pärjää mainiosti.
Trikoinen TSI liina, jonka sain ystävältä odotusaikana. Sitä tuli pariin kertaan käytettyä kun tyttö oli ihan pieni, yleensä nukuttamiseen. Meille tuli niin halposti kuuma siinä, ja en kokenut sen sitomista kauhean käytännölliseksi ja tukevaksi.

Trikoinen liina

Sitten huuto.netin kautta sain käsiini ilmeisesti vauvalehdne tilaajalahjana joskus olleen farkun sinisen kudotun liinan. Sillä aloteltiin ja se on ollut tosi kätevä.

Sininen kudottu liina

Sitten netin kautta sain ostettua käytettynä Ellevill Zara Curry kudotun liinan.
Sitä on nyt pari kertaa kokeiltu, kerran jopa ulkona. Se on hiukan paksumpi kuin tuo sininen liina, ja pelkäsin että se on kuuma. Mutta yllättäen se ei ole. Se on paljon mukavemman tuntoinen kun on niin pehmoinen, ja väriltäänkin se on aivan I-H-A-N-A. Googletella saa väriä, mie nyt laitan vaan törkeänä harmaita kuvia :P

Ellevill Zara Curry

Hvin viihtyi kyytiläinen

Mulla on myös neliöliinana Kozy carrier, mutta se on ollut vähän kinkkinen. En ole saanut tyttöä siihen asettumaan kunnolla, ja jotenki tuntuu että sitä ei saa tukevaksi ja se ei kyllä tunnu kauhean kivalta. Ajatuksena oli että sitä voisi mieskin käyttää, mutta herkitsen tuosta luopumista ja jonku toisen neliöliinan hommaamista... Saa ehdottaa!!

Kozy carrier

Tyttö itse on viihtynyt hyvin liinassa. Se on tykännyt, varsinkin nyt kun äippä osaa sitoa nopeasti ja paremmin liinat.
Mieskin katseleen ihaillen vierestä, saas nähdä uskaltautuuko sekin sitomaan itselleen liinan :)

Nyt ei muuta kerkeä, neitokainen kaipailee.

Ei mitään..

...jälkeä. Siis testissä. Yksinäinen viiva vain.
Nyt ei tiedä mitä ajatella. Hyvä asiahan se on. Ei meidän tilanteeseen olisi kannattavaa olla 2 pientä lasta.



Miten se aina niin kolahtaakin, kun ei sitä toista viivaa ilmesty?

Historia toistaa itseään?

Noin vuosi sitten plussasin ja itkin onnesta. Tarkempi päivä oli 16.6.
Aluksi oireina oli menkkojen pois jääminen ja menkkamaiset kivut, jotka alkoivat n. 4 päivää ennen plussatestin tekoa. Minulla myös pissatti ja rintoja aristi, jos oikein muistan.

Viime viikolla intouduimme miehen kanssa lemmenleikkeihin..noh mitään ei ollut välissä. Hain sitten seuraavana päivänä jälkiehkäisy pillerin, ja otin sen n. 16 tuntia myöhemmin. Noh jos muistan ovulaatio ja hedelmöitysjutut oikein niin eihän se raskautuminen voi olla mahollista tuosta.

Mutta nyt on menkat myöhässä 5 päivää. Mulla on etovaa oloa ollut nyt parin päivän ajan ja pissallakin käyn useammin. Ja tein jopa munakasta ajattelematta, kun hokasin syödessä että samaa tein viime vuonna raskaana ollessa. Vuoteen siis en ollut tehnyt munakasta itselleni!

Raskaustestinkin jo tilasin edullisesti, kun melko paniikissa täällä olen ollut. Hokasimpa sitten miettiä tuota jälkiehkäsypilleriä enemmän, ja googlettelin.
Eli se voi mm. siirtää menkkoja. Kaveri sano että sillä meni kierrot ihan sekasin kun oli pillerin syönyt.

Että näin. Nyt en sitten tiedä. Yksi pupuilu kerta sopisi ihan oikeasti että jos on ovulaatio ollut, mutta sillon käytettiin kondomia. Mene ja tiedä.

Odottelen testin saapumista postista, jos menkat ei ala ennen sitä niin teen sen sitten.

Niin ja jos olen raskaana, laskettu aika olisi 22.2.2013. Hmm missä olen kuullut tuon päiväyksen ennenkin, tosin 3 paikalla se 2.... :D

En oikein tiedä mitä ajatella. Jos olisin raskaana niin luulatavasti olisin iloinen. Mutta samalla peloissani miten se vaikuttaisi elämäämme tässä vaiheessa, kun kuitenkin niin paljon uutta on edessä kohta 5 kk vanhan tyttäremme kanssa.

Kantoliinailua

Minä huusin huuto.netistä kudotun, sinisen kantoliinan. Tosi edullinen oli, käsittääkseni näitä vauva-lehden tilauslahja liinoja.

Kokeiltiin sitä sitten tänään ja kyllä se oli miellyttävä. Paljon varmemmat otteet oli sen kanssa kuin trikoisen liinan. Tosin nyt pitää vaan opetella vielä paremmin tuota sitomaan.

Pitäisi hakeutua jonku kokeneemman pakeille joka kädestä pitäen näyttäisi miten tuo homma tehdään.

Mummu kävi kylässä, otti meistä sitten tällaisen kuvan:

Muokkasin vähäsen, kun on pärstät esillä.

Ajattelin myös värjätä tuon liinan, sininen kun ei oikein natsaa. Varmaan violetiksi, tosin oranssikin olisi kiva, mutta siitä ei varmaan kovin hyvä tulisi, kun tuo on kuitenkin melko tumma.


Oltiin anoppilassa viime viikonloppuna, mentiin junalla. Tosi hyvin meni matkat ja saatiin tosi kivat paikat junasta. Meillä oli omien paikkojen edessä tytön vaunut, ja sitä pystyi nukuttaan ja pitämään siinä sitten.

muuta ei kerkeä nyt kirjoittaan, mutta vielä kesäfiilis kuva loppuun :)

Kitinä mitinä

Meillä asuu pieni kitinä mitinä. Mikään ei ole tarpeeksi hyvin ettei vähän kitniä mitinää kuuluisi.

Syy tähän on mitä varmimmin hampaiden tulo.

Muutaman päivän sisällä tyttö on alkanut kauheana imeä ja "jyystää" nyrkkejä, tuttia, sormea, purulelua, mikä suuhun vain sopii ja eksyy.
Ei viihdy yhtään yksin, pitää olla viihdyttämässä, pidellä purulelua tai muuten vain seurata kun toisella on niin huono elämä.
Ei siinä mitään, mie kyllä mielelläni viihdytän ja pitelen lelua tytön suussa, mutta kun väsyttää!

Mulla ei muuta tunnetta ole nyt ollut viime päivinä kuin että väsyttää! Mikä lie kesämasennus iskenyt :D

Lauantaina käytiin kaksissa yo-juhlissa ja tyttökin oli jälleen todella hienosti, viihtyi ja sai ihastuksia. Pienet torkahduskset äidin sylissä otti loppua kohden. Vielä ei ole vierastamisen merkkejä tullut, hymyjä tyttö jakelee melko helposti, kun vain jaksaa sille lirkutella ja hymyillä.

Ja tämä äiti osasi ajaa jopa autoa, kun viimeksi syksyllä sitä ajanut.

Ja asiasta toiseen jälleen hyppii teksti mutta...

Me ollaan kohta 3 viikkoa maisteltu kiinteitä. Tai kait sitä syömiseksi jo voi sanoa, kun 3 tl menee kerralla, 2 krt päivässä. Hyvin on tytölle uponnut, mutta mustikka uusiimpana makuna ei niinkään. Bataatilla ja päärynällä aloitettiin, sitten mangoa, bataatti-kesäkurpitsaa (tytön lempparia), porkkanaperunaa ja sit toi mustikka. Varmaan unohdin jonkun mutta ei nyt mieleen tule.


Sitten meillä on uusi perheenjäsenkin. Tämä kissa adoptoitiin eläinsuojeluyhdistykseltä, ei vaan voitu vastustaa suloista pitkäkarvaista kollin penikkaa. Saaden siis esitellä Matin :)

Jos tytön hampaat aiheuttaa huolto, niin se aiheuttaa tämä kissakin. Nyt käsrinyt enemmän ja vähemmän ummetuksesta, joten oikeanlaista ruokavaliota joka uppoaa ja sopii etsitään. Muuten on todella hyväluonteinen ja ihastuttava kissaherran alku.

Nyt aamupalalle ennen tytön heräämistä!

2 kk ja maitokriisi

Kirjoittelemaan en ole jaksanut alkaa, pahoittelut siitä. Niin paljon tapahtuu täällä meillä ettei vaan oo löytynyt kiinnostusta postailla.

Meillä on putkiremontti siis menossa taloyhtiössä, ja se stressaa kauheasti. Mokoma loppuu onneksi vähiintääm 3 vk sisään.

"Moi, mie oon jo 2 kk vanha!"

Mutta ensin neuvolakuulumisia. Eilen käytiin tytön 2 kk neuvolassa. Mitat oli 4575g, 55,7cm ja pää 37 cm. Pituuskasvu menee käyrällään, pään koko hyppää jo ylemmäs (isäänsä tullut) ja painoa on tullut vähemmän. 2 vk sitten se oli 4260g. Eli maidontulo on vähän takkuilut, vähentynyt.

Oireilu: tyttö iltaisin tankkaa, mutta ei jaksa imeä "rasvamaitoja" kun ovat tiukassa eivätkä meinaa herua. Täten on annettu sitten tytön tarpeen tyydyttämiseksi korvikemaitoa.
Tilanteen korjaus: minä hieron ja puristelen rintaa samalla kun tyttö tankkaa illalla "tyhjää" tissiä, sitten annetaan pumppausmaitoja, joita siis pumppailen pitkin päivää, yöllä pääasiallisesti, ja illalla mitä tyttö ei jaksa enää rinnasta imeä.
Minä juon vettä kuin hevonen ja juoksen vessassa.

Nyt on 2 päivää menty pelkästään äidinmaidolla. En vielä sanoisi että maitomäärä olisi järkyttävästi kasvanut, mutta toivotaan. Luultavasti maidontulon vähentyminen, tai sen ei lisääntyminen johtuu tästä putkiremontista. Ei koskaan tiedä millon joku putkimies astelee sisälle, ja ensi viikolla kun aloittavat asuntokohtaisesti viemäreiden laiton, niin me mennään evakkoon muutamaksi päiväksi tutulle. sekin piti aluksi olla että viikon verran, mutta eilen saatiin hyviä uutisisa että saavat kaikki valmiiksi jo torstaihin mennessä. Tosin nyt ne on saanut jo toisen puolen rapun viemärit valmiiksi jo eilen, eli ollaan toiveikkaita, sillä ensiviikolla, kun on meidän asunto ja yläpuolella olevat asunnot vuorossa, nii niitä on vähemmän. Sitten enää yksi viikko, ja sitten pitäisi olla kaikki poraaminen, piikkaamminen, vasaran nakuttelut ja jyräämiset poissa! Ja saa siivota noi saataran betonijäämät ja kaikki pois yäk hyi öhhh.

Ja voi alkaa miettimään tytön nimiäisjuhlia, jotka olis sitten tytön täyttäessä 3kk ja 1 päivä eli 27.4.

Mutta sellasta tällä kertaa. Onneksi jo kevät tekee tuloaan hyvää tahtia, ja asfaltti jo "paistelee" :)

Vauva-arkea

No niin, jos mä nyt vähän kirjottelisin miten meillä niiku menee nää päivät.

Mä imetän jo aivan sujuvasti. Eilinen päivä meni melkein täysin imettäessä, pumppailin illaksi sitten säilöön, kun ajattelin pienen hörpyn ottaa valkoviiniä, pullo on odotellut häämatkasta saakka kaapissa, Roomasta kun se ostettiinkin. Niin yhden lasillisen otin, ja ai että oli niiiiiiin hyvää!

Välissä imettäessä pitää purra hampaita yhteen, kun nännejä alkaa pistään, tällöin ongelmana on tyttären imemisote, korjattuna sitten taas sujuu eikä särje nännejä. Tytöllä on tuo uni- ja syömisrytmit vaihtelevia, että voi olla että se posottaa 4 tuntia unta palloon, sitten tankataan oikein urakalla, tai sitten tankkaa urakalla, nukkuu 4 tuntia ja sitten on rinnalla sen 10-15 min, ja tissi on ihan "tyhjä". Sitten herää tunnin tai kahden päästä.

Aluksi oltiin vähän epävarmoja miehen kanssa ja pumppailtiin menemään maitoa ja pullosta enemmän. Kun sairaalassa piti tuijotella niitä millimääriä, paljonko meni nytten ja jännittää onko se paino laskenut kuinka paljon vaiko noussut.

Päätettiin aika pian että mennään ihan tytön tahtiin, kun ihan selkeesti tarvitsee sen unen häiritsemättä, sitten jaksaa syödäkin. Sairaalassa kun sanottiin että vähiintään 3 tunnin välein syödä, nii ne sitten juurtunu tuonne päähän.
Mutta meillä menee nyt oikein hyvin, jos tahtoisin niin mentäisiin helposti pelkällä imetyksellä. Mutta haluan tarjota miehellekin mahdollisuuden syöttää tyttöä, kun selkeästi siitä nauttii. Ja mä voin käydä pyörähtään yksikseni esimerkiksi kaupassa tai koiran kanssa ulkona. Voin täysin luottaa tytön miehen hoiteisiin, hän on aivan yhtä hyvä kuin minä tyttären hoidossa. Ihana mies ja isä <3

Elukat tuntuu täysin ymmärtäneen että vauva on ja pysyy, ja että vauvaa kunnioitetaan. Koirakin tuntuu rauhoittuneen sillä lailla, ettei se turhia puhku käytävän ääniä (kerrostalossa asutaan), väistää kun vauvan kanssa mennään ja että vauva tulee ensin. Kyllähän tuo käy kerjäämässä leikkimään jne, mutta antaa melko nopeasti periksi ja leikkii yksinään, jos on esim. vauva just syötöllä jne.

Pikku kissamme Tuikku eli tää mun entinen "vauva" on myös yllättävän hyvin ottanu vauvan vastaan. Tuikku saattaa tulla jopa mun viereen sohvalle istuskelemaan vaikka on vauva siinä syötöllä. Tänään jopa haisteli rauhallisesti kun tyttö oli mulla sylissä. Olin niin varma että toi kissa mössähtäisi ja asuisi ammeen alla seuraavat pari kuukautta. Mutta ei.

Toinen tonttu kissa taas sai lähdöt yksi päivä kun meinasi tytön päälle tallustella kun sohvalle hyppäsi. Ei se varmasti edes tajunnut että vauva oli siinä, se kun on tottunut vaan marssimaan meidän syliin, sellanen aina ollut. Mutta on nyt ollut varovainen, ja itsekin tulee pidettyä silmällä tarkemmin missä tyttöä tulee pidettyä.


Tyttö nukkuu yleensä alkuyön omassa pesässään pinnasängyssä. Sitten seuraavan kuivituksen ja syötön tullen pidän sen yleensä sängyssä, sitten koko perhe posotetaan ja nukutaan melkein puolille päivin :D Saatan siis syöttää tyttöä 2-4 kertaa yössä. Ja se tuntuu niin luonnolliselta. Voi olla että jatketaan tällä linjalla, sillä mä saan aivan hyvin nukuttua ja niin saa mieskin. Ainakin vielä.

Vielä ei olla kokeiltu kestovaippoja. Ollaan käytetty liberon 1 ja 2 vaippoja sitten mulla on jotain muita 2 koon vaippoja, mutta en tiiä merkkiä kun ne on lahjoituksena saatu. Tänään ajattelin josko sitä kokeilisi edes yhtä kestovaippaa, tulee niidenkin käyttö sitten hyötyyn ennen kuin tyttö kasvaa ulos niistä :D

Pari hauskaa kömmähdystä meille on jo sattunut tässä vauva-arjessa.
Eka imetys ei ehtinyt edes alkaa kun tytön vaippa falskasi ja tuli kakat meidän sänkyyn. Sitten mies kaatoi melkein desin verran mun pumppaamiani maitoja hukkaan, kun se ei tajunnut että MAMin anti-koliikki pulloon pitää se pohjakin kiinnittää. Sitten tyttö pissasi meidän yölampun ja -pöydän ku mies oli viemssä sitä pyllypesulle. Mulla tule kauhea hätätilanne, kun olin juuri aloittanut tytön imettämisen, ja tuli aivan kauhee paskahätä, sellanen että kohta lentää ja lujaa. Huusin miehelle että laittaa pulloon maitoa lämpenemään ja äkkiä, sillä tyttö ois alkanu huutaa ihan satavarmana jos oisin jättäny syötöt vaan kesken, ku äitin pitää päässä nyt kakkoselle :D Noh sillekin oli onnellinen loppu, joka päätyi vessaan :)

Ja mitä näitä on, että tyärellä just puhdas pylly ja laitetaan uutta vaippaa nii kakat lentää pitkin maita ja mantuja. Tai pissat. Huumorilla nää menee ainakin toistaiseksi vielä, on niin hauskaa kuunnella miestä, kun se tekee kuivituksia ja sitten kuluu "Ou nou, ei ei ei ei, oh oi voi ääääää!" sellaisella nauravalla sävyllä :)

Nii meillä mies tekee enimmäkseen vaipanvaihtoja, ei yhtään oo ongelma. Se on jo niin paljon parempi siinä, että mulla menee sormi suuhun joskus :D



Että tämmöstä pientä. Huomenna tulee terkkari käymään, toivottavasti sillä ei oo mitään urputettavaa, ja tytön painokin olisi noussut. Mittasin siltä päänympärystä tossa yksi ilta, oli se ainakin jo yli 32 cm, ku syntyessä oli 31,4 cm. Sairaalassa ne ei sitä merkannu mihinkään, hmm.

Vauva on täällä

Oli jo yli viikko sitten.
Tyttö syntyi rv 36+1, 2735 g ja 47 cm.

Eli viime viikon torstaina, 26.1 menimme käymään näytillä synnärillä, kun oli taas satunnaisia menkkajomosuppareita aj pitkin päivää housut märkänä.
Kätilö teki tutkimuksen, ja totesi että 5 cm auki, kalvo ehjä, mutta pollottaa. Vauva tarpeeksi alhaalla. (neuvolassa tiistaina vielä hyvin irti..).
Mä menen vessaan, ja kun tulen takaisin mies kertoo että ktäilö käski vaihtaa kaapua ylle ja synnytysaliin. OMG! Enkö pääsekään kotiin odottelemaan??

Synnytyssalissa otettiin jälleen käyrää ja laittoivat mulle tipan ja antibioottia suoneen, mahdollisesti tulehdus "käynnistänyt" synnytyksen. Mulla tuli siis kovempia suppareita jo kun tultiin synnärille, mutta ei ne sen kovempia olleet kuin kotona. Kätilö sanoi että mahdan omata korkean kivunsietokyvyn kerta jo noin auki olin. Aikaa meni siinä, ilmeisesti 15.20 puhkastiin kalvot. Vauvalle pinni päähän. Sitten tuli OIKEA supistus, en osannut odottaa siitä niin kovaa ja meni sitten kärsiessä. Silloin sanoin miehelle että ihan sama, otan kyllä kivun lievitystä jos kaikki supstukset on samanlaisia. Mä makasin siis tosi epämukavasti oikealla kylellä, tippa vasemmassa kädessä jossain selän takana. Muistelin lukemaani synnytyksestä, ja aina supistuksen tullessa hengittelin rauhallisesti, lauloin aaa:ta ja pyrin rentoutumaan ihan täysin. Mies hieroin alaselkää samalla. Melko hyvin noilla pärjäsi.

Supistuksia tuli kalvojen puhkaisun jälkeen 2-3 minuutin välein. Joskus puoli viiden maissa sanoin että pitäisi päästä vessaan, paskattaa ihan hittona. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että vauva se on joka siellä painaa, olet 8 cm auki (vai olikohan se 9cm?).
Pyysin epiduraalia tai jotain, tässä vaiheessa supparit alkoi olla sellaisia että ympärillä oleva maailma oli toissijainen, tosin tolkuissani pysyin vielä. Kätilö sanoi että voin saada minispinaalin, vaikuttaa nopeammin, ja nopeampi laittaa. lääkäri tuli pian kello 17.00 maissa ja laittoi minispinaalin. On muuten sairaan vaikeaa pysyä liikkumatta ja köyryselkäisenä supistuksen tullessa..
Puudute alkoi vaikuttamaan tosi nopeasti, jaloissa tuntui lämpimältä ja olo helpottui. En tuntenut mitään supistuksia tai kipuja, oli vain jalat raskaat ja vähän tunnottoman oloiset. Sitten kätilö viritti jalkatukea, ja aloin ponnistella ohjeiden mukaan oikealla kyjellä. Sain happinaamarin josta hengittelin syvään vauvan sykkeen laskiessa. Joku 3-4 ponnistusta tein näin, sitten kun vauvan pää oli aika tyrkyllä, vaihdettiin asento puoli-istuvaan. olikohan 3 ponnistusta, ja vauva nostettiin mulle rinnalle paidan sisään. Mies leikkasi napanuoran. Sitten sitä vain oltiin siinä, kätilö kursi mua pikkusen, kuulema pikku nirhauma persreijään tuntumassa, muuten hyvä. Mie vaan hymyilin ja olin ihmeissäni. Kaikki meni niin nopeasti. Parin tunnin päästä olin jaloillani puudutteen kadotessa. Siinä se sitten oli.

Kerroin kätilölle ennen synnyttelyä että olen lääkeettömän synnytyksen kannalla ja epistomiaa haluaisin vältettävän. Mutta olin avoin muutoksille jne. Kätilö oli ymmärtäväinen, vaikkakin juuri sama kätilö joka oli synnytysvalmennuksessa, jota toivoin että EI olisi mun synnytyksessä mukana. Mutta ensisynnyttäjäksi meni todella nopeasti ja helpolla pääsin. Aivan ällikällä lyöty että "tässäkö tämä oli?".

Mulla ei ole ollut muita kipuja kuin kankun puutumista ja jälkisuppareita. Vatsalihaksia ei ole olemassa, masua on juu mutta ei se haittaa. Painoa en tiiä vielä, ku en oo päässy puntarille. Jälkivuotoki on ollu alusta asti melko niukkaa, nytki pärjäisi ihan normi siteellä koko päivän. Vauvaltaki seurattiin yksi vuorokausi sokereita, mutta niissä ei mitään vikaa. Aivan terve vauva, kunhan vaan paino alkaisi nousta.

Niin ja noi kalvon puhkasut, antibiootit jne, ne kaikki vain laitettiin ja tehtiin, multa ei kysytty mitään. Kaikki meni niin lentämällä että oli kova homma pysyä perässä.

Eilen päästiin vihdoin kotiin kun tyttö alkoi viimein kerryttämään painoa ylöspäin. Ensimmäinen yö kotona meni hyvin, ja tuntuu niiiin hyvältä kun saa kekkuloida miten haluaa vaikka tissit paljaana ja omaa rytmiä hakea syötöissä ja vauvan hoidossa. Ja olla vaan, ilman että tulee hoitajia ramppaamaan huoneeseen, tai pitää hiippailla vessaan jne.
Tyttö on kärsivällinen eikä turhaa huutele, kaikki on alusta asti ollut kunnossa, ainoastaan painon putomainen ja sen nousuun lähtö oli tiukassa. Mutta aika senkin korjasi :)

Oma koti kullan kallis ja oma perhe <3

Taas jotain pientä

Eli väärä hälytys oli ilmeisesti tuo maanantain homma.
Supparit jatku yölle, mutta sain nukuttua ja aamulla sitten muutama kipeämpi.
Terveyden hoitaja meinasi neuvolassa, että jos samanlainen tilanne uusiutuu, tulee suppareita ja/tai vepäilee lapsiveden vuotavan, niin suoraan synnärille tarkistettavaksi. Tuona päivänä tuli muutamia tosi epämukavia ja särkeviä supistuksia (en tykkää käyttää jostain syystä sanaa kipu) ja ne laantu sitten iltaan mennessä. Eilinen päivä oli aivan normaali siis perusraskaus vaivoista välittämättä.

Tämä aamu alkoi tosi epämukavalla ja särkevällä supistuksella, vessassa sitten taa sain huomata että pikkarit oli märkänä. Ja nyt on koko aamun olleet, käyn vessassa koko ajan. Piti laittaa ihan pesukone pyöriin ku housut loppuu. Supistuksia tulee epäsäännöllisesti, jotku on kovempia kuin toiset. Vessassa on tullut käytyä myös ihan kakkosella muutamaan kertaan. Vaavi liikkuu aivan normisti, eli sillä ei pitäisi olla hätää.

Mie nyt taas seuraan tätä tilannetta, illemmasta varmaan sitten voi taas paremmin todeta että joko ois aika mennä sinne synnärille tai jos vaikka soittaisin sinne.


Neuvolassa tosiaan tuli käytyä, tässä vähän lukuja pitkästä aikaa:

rv 35+6, paino 82,4 kg, turvotus +, rr 138/82, sf-mitta 33, vauva rt, syke +, liikkeet ++. Hb ei otettu tällä kertaa. Terkka ei kommentoinut mitenkään kummosemmin mitään lukuja jne. Vauvan painoksi arvioi 2500 g. Soitti myöhemmin mulle kotiin, että menisinkö sokerirasitukseen, ja mie suostuin. Sinne siis maanantaina aamulla. Juteltiin synnytyksestä ja vauvasta jne. Miehelle tuli hyvä mieli kun sai puhua ulkopuolisen kanssa kaikenlaisesta ja kovasti kehui terkka meidän ajatuksia synnytyksen ja vauvan hoidon ja tulevan elämän suhteen.

Turvotusta on tullut lisää, huomasin toissa päivänä että hitto on pohkeet kipeenä, noh otin sukat jalasta ja kappas! Kauheat painaumat jäi sukan varsista ja ihan pollotti jalat. Mie sitten nostin koivet kohti kattoa ja mies hieroi pohkeita, niin alkoipa hellittää kipukin. Huh. Yleensä meen villasukissa kotona nii ne ei purista, en oo huomannu koko turvotusta että se on jo noin isoa.

Mie spontaanisesti ostin eilen punaruskean tukkavärin, ja läträsin sen päähän. Ah tuli heti NIIIIN hyvä olo ja näytän nyt ihan ihmiseltä! Ei musta taida olla luomutukkaan enään.

Nyt sohvalle lepäilemään, kankku ei kestä tätä istumista...

Supistuksia supistuksia

Joo eli täällä on vähän jännät paikat.

Raskausviikkoja 35+5, nyt on supistellut jostain kello 15 saakka, säännöllisesti, koventuvilla supistuksilla. Tulevat ainaki 5 minsan välein, ja nyt jopa bongailin 1 minuutin kestäviä. Ne ovat voimakkaampia kuin aiemmat "harkkasupistukset" ja ne tuntuvat alavatsalla, alaselässä ja sitten särky leviää reisiin ja pohkeisiin saakka. Ne on kuitenkin sellaisia että siedän niitä. Sitten tuli kauhea päänsärky myös kaveriksi joskus ennen kello kuutta. Otin panadolia 1 g verran reipas tunti sitten, nyt alkaisi sekin vaikuttamaan eli päätä ei särje niin pahasti eikä supistukset tunnu niin täysvaltaisesti niikuin ennen.

Nii ja mulla kastu pikkarit ennen suppareiden tuloa, eli huomasin että hei reisi on märkänä, vessaan ja jaahas. En tiedä oliko se hyvin vetistä valkovuotoa vaiko lapsivettä, mutta sen jälkeen ei ole tullut "lorahduksia".

Odotellaan miehen kanssa että jos nää tästä pahenee tai jatkuu, soittelen sitten synnärin suunnalle. En halua mennä turhaa sinne käymään, jos nää tästä lässähtää. Huomenna olisi normi neuvolakin aamusta. Hmm.

Toisaalta olen innoissani, sillä odotan jo pikkuisen näkemistä, mutta toisaalta että olenko itsekäs, toisen täytyy vielä saada kasvaa.

Sen näkee sitten. Jännittää kauheasti, mutta otetaan iisisti tässä. Meillä ei ole kuitankaan kuin se 400 metriä synnärin ovelle, että tuskin kotiin synnytän :)

Raskausviikolla 35 menossa

Ja sen kunniaksi käytiin ottamassa miehen kanssa kuvia meikäläisestä! :D

Eli tässä olisi nyt meikä poseraamassa ihan naamaine kaikkine:

rv 34+3

Mitäs sitä osaisi kertoa. Neuvolassa käytiin perjantaina. Sf-mitta oli 32, hb 118, paineet vähän korkeammat ku yleensä, painoa tullut 2 viikossa 3 kglisää, vauva melko varmana raivotarjonnassa, mutta hyvin pääsee vielä liikkuun.

Kahden viikon aikana mulla on tullut menkkamaisia jomotuksia ja supistukset on voimistunu ja lisääntyny. Yleensä aamulla ja illalla tunnin tai pari kestää kun supistelee, silleen alle 10 minsan sisällä tulee supistuksia. Sillon särkee alaselkää ja alavatsaa, lantiota. Ja on tosiaanki just ku menkat olisi pahimmillaan.

Tänään jouduin juoksentelemaan, tai no siis vaappumaan niin lujaa kuin pystyin, etsien äitiäni joka oli bussilla lähdössä kotiinsa. Hänellä unohtu känny meille laturiin, niin pitihän se sitten kiirehtiä että' saa sitten yhteyden siihenkin. Jalat oli aika tulessa, ja massu ilmoitti heti kyllä rasituksen tehosta suppareilla. Tämän jälkeen soittelin sitten miehelle missä päin on kuvaamassa, että mie tuun poseeraamaan. Pakkasta oli se -10 ja tuuli 5-6 metriä sekunnissa, mutta tarkenin hyvin :)

Mutta nyt on supistellut ja särkenyt ihan mahottomasti selkää ja mahaa! Mutta en ala panadolia napsimaan, vaan "totuttelen" nyt tähän tuskaan. Masokistisesti kestän, ja ajattelen että kipu on hyvästä. Sehän vaan kertoo että mun keho pelaa ja toimii.

Asiaa olisi miljoonasti mutta nyt en jaksa kirjottaa enempää. Pitäisi mennä nukkumaan.