Ja eiiii en ota stressi' nouseeko paino! Se nyt vain kiiiinnostaa, kun tässä kevät-kesän aikana on vaan paino kadonnut kuin tuhkatuuuuuleeen.
Niin mie nyt sitten huvikseni pohdiskelen asiaa.
Taustaaa: Olen aina ollut pyöremämpi. En ikinä ajattele itseäni lihavana, vaan haaveilen sporttisesta ja hyvä kuntoisesta vartalosta. Siitä että voisi hengästymättä nousta portaat jne. Ja juoksu on laji jota rakastan, mutta se aina tyssää mun polviin, jotka alkaa venkoilla ja kipuilla. Ja en ole tarpeeksi sisukas, saatan luovuttaa aivan liian helposti. Ja huono aloittamaan asioita.
Noh kuitenkin, mä aloin lihoa ihan kunnolla kun alettiin seukkaan miehekkeen kanssa 4 vuotta sitten. Paino nousi 6 kg. Ja se pysyi siinä, eli 66-67 kg, välissä haroi 68 kg. Ja pituutta löytyy vajaat 158 cm.
Olen aina haaveillut kokeilevani jotain dieettiä, rääkätä itseäni oikeibn kunnolla lyhyessä ajassa. Tietenkin toivoen nopeita tuloksia. Huhtikuussa sitten tein sellaisen dieetin kuin Sairaaladieetti. Aloituspaino oli 67 kg, ja se tippui 11 päivän aikana 62 kg. Sitten oli pakko lopettaa dieetti kesken, oli rankka, ja painoa tuli 2 kg heti ekan päivän aikana. Ja siihen se jäi, eli 64 kg. En muuttanut oikeastaan vanhoja elintapojani, tai itse en huomannut eroa. Tuolla dieetin tarkoituksellahan on muuttaa aineenvaihduntaa pysyvästi, että keho polttaa rasvoja jne. Netistä löytyy paljon tietoa. Ilmeisesti mun aineenvaihdunta muuttui, sillä paino jatkoi putoamista ja 63 kg oli vakiintunut. Nyt raskauden aikana paino on tippunut 62 kiloon.
Ja tämä on aika jännää. Itse en aluksi huomannut tuon dieetin aikan eroa, muuta kuin että tissit lupsahti ja oli "säkit" ilman "täytteitä" :D
Nykyään näen erona sen, että minulla on VYÖTÄRÖ. Tosin nyt kun on tää raskaus, nii turvotusta on tosi helposti ja en taaskaan näe eroa vanhaan.
Noniiiin. Mä löysin tämmösen Raskauspainolaskurin
Eli mä tuun aika hyvin perässä vielä. Mutta aijon pitää silmällä painoa, en halua paisua 20 kg, koska tiedän että sitten oma eläminen ja liikkuminen hankaloituu kovasti.
http://lbdf.lilypie.com/ZMHwp2.png
perjantai 29. heinäkuuta 2011
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Rv 10+0
Otin nyt 10 raskausviikon kunniaksi kuvan masusta. Eli se tosiaan pukkaa jo itseään pihalle, joko turvotuksen jne merkeissä, mutta sisään en saa enää vedettyä, niiku yleensä.
Jotenki näissä mun kuvissa se näyttää niin pieneltä. Noh eiköhän se ero ala näkyä sitten pitemmän päälle :D
Jotenki näissä mun kuvissa se näyttää niin pieneltä. Noh eiköhän se ero ala näkyä sitten pitemmän päälle :D
Ny kyllä näyttäs vaan että läskit roikkuu :D
Eilen oli neuvola, otettiin pissa, hemppa ja verenpaineet. Hemppa oli 126 ja verenpaineet 95/66. Ei ihme jos pyörryttää ylös noustessa. Sitten sain lähetteitä nipun, että soitella äippäpolille ja larbrassa käydä. Seuraava neuvola on sitten rv 14+0.
Hääjutut vähän aiheuttaa päänvaivaa. Odotan jo kovasti itse päivää, ja että saa sen alta pois :D Mutta meinaa noi sukulaiset olla vähän tommosia, tai miehen sukulaiset. Keksivät sitten alle 2 viikkoa häihin, että pitää yksi vieras vielä kutsua YHHYHHYYY! Onneksi ei asuta ihan lähellä, kyllä varmasti olis henkisesti raskasta tää meidän elämä, ja tiiä miten huonossa kunnossa meidänki suhde olisi.
Mutta se siitä! Kohta pääsen soittaan sinne äippäpolille ja se on kivaa. Toivottavasti.
ps. anteeksi vieraille, etten kommentoi takaisin ihan vielä, mun kannettava ei jostain hiton syystä anna mun kommentoida, vaan se pitää tehdä toisella koneella. Mutta kiitoksia kommenteista!! :)
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Läjäpäin vaatteita!
Kylässä kävi ystävä perheensä kanssa. Heillä on suloinen muutaman kuukauden ikäinen poikavauva :)
He toivat sitten jo pieneksi ja käyttämättä jääneitä vaatteita ison ikean kassillisen verran! Aivan ihania ja hyväkuntoisia, sukupuoli neutraalejakin on, vaikka pari sinistä oli seassa :) Tykkään ihan mahdottomasti! Ja aivan ilmaiseksi sain, vaikka yritin kysellä että mitä haluavat vastaan. Jos tämmösiä lahjoituksia saadaan enemmänkin, niin eihän meidän auta ostaa yhtään vaatteita. Joten taidan suunnata shoppailunokkani kestovaippoihin ;)
Olot on mitä on, eilen olin sairaan väsynyt polttareiden jäljiltä ja unta palloon vaan koko ajan. Tänään nukuin jopa kello viiden vessakäynnin jälkeen melkein kello kahdeksaan, olipas ihanaa.
Nyt taas heikottaa kovasti, vaikka on tullut syötyä kaikenlaista. Alkaa tulla tämä iltapäiväpahoinvointi, ja pelkään pikkasen enemmän että oksennan vielä, kun perjantaina tuli wc-ankkaa ruokittua paremman kerran..
Nyt syömään taas jotain, ja ehkä päiväunoset voisi ottaa. Väsymys valtava.
He toivat sitten jo pieneksi ja käyttämättä jääneitä vaatteita ison ikean kassillisen verran! Aivan ihania ja hyväkuntoisia, sukupuoli neutraalejakin on, vaikka pari sinistä oli seassa :) Tykkään ihan mahdottomasti! Ja aivan ilmaiseksi sain, vaikka yritin kysellä että mitä haluavat vastaan. Jos tämmösiä lahjoituksia saadaan enemmänkin, niin eihän meidän auta ostaa yhtään vaatteita. Joten taidan suunnata shoppailunokkani kestovaippoihin ;)
Olot on mitä on, eilen olin sairaan väsynyt polttareiden jäljiltä ja unta palloon vaan koko ajan. Tänään nukuin jopa kello viiden vessakäynnin jälkeen melkein kello kahdeksaan, olipas ihanaa.
Nyt taas heikottaa kovasti, vaikka on tullut syötyä kaikenlaista. Alkaa tulla tämä iltapäiväpahoinvointi, ja pelkään pikkasen enemmän että oksennan vielä, kun perjantaina tuli wc-ankkaa ruokittua paremman kerran..
Nyt syömään taas jotain, ja ehkä päiväunoset voisi ottaa. Väsymys valtava.
perjantai 22. heinäkuuta 2011
Vauva Unia
Näin viime yönä unta, että meillä oli vauva pinna sängyssä, sylittelin ja katselin häntä. Vauvalla oli vaaleanvihrea valkoinen body päällä. Vauva halusi että syleilen häntä lisää, ja piti minusta tiukasti kiinni. Itsellä oli kauhea rakkauden ja onnen tunne, vaisto saada pitää vauvaa ikuisesti sylissä.
Oli kyllä jännä uni. Kun viime ilta meni mulla oksennellessa, ja ihan höpöksi. Tänään mulla on tiedossa polttarit alkaen klo 14.00, saa nähdä mitä tuleman pitää. Inhottaa vaan jos taas on huonoa oloa koko ajan...
Tein eilen loisto kaupat! Ostin viime vuoden äitiyspakkauksen kestovaipat vain 3 eurolla!
Ja huuto.netistä huusin kaukalo-lömpöpussin... Ups! :D
Okei, nyt rauhotun näitten ostosten kaa taas vähäksi aikaa, häät ensin ja sitten taas porskutetaan vauva juttuihin!
Oli kyllä jännä uni. Kun viime ilta meni mulla oksennellessa, ja ihan höpöksi. Tänään mulla on tiedossa polttarit alkaen klo 14.00, saa nähdä mitä tuleman pitää. Inhottaa vaan jos taas on huonoa oloa koko ajan...
Tein eilen loisto kaupat! Ostin viime vuoden äitiyspakkauksen kestovaipat vain 3 eurolla!
Ja huuto.netistä huusin kaukalo-lömpöpussin... Ups! :D
Okei, nyt rauhotun näitten ostosten kaa taas vähäksi aikaa, häät ensin ja sitten taas porskutetaan vauva juttuihin!
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
SYDÄNÄÄNIÄ!
Otsikko kertoo kaiken! :D
Eli terkkari soitti pari tuntia sitten, saisiko hän kokeilla ultrata minua uusiksi. 12.15 sitten selvisi, että minussa on ylimääräistä elämää! Paikalla sattumoisin ollut gynelogi meinasi että hienot äänet on, ja menossa on 7-8 viikko. Minä voin suostua tuohon 8 viikkoon, mutta 7 on mahdoton jo :D
Mutta siellä oli, ja pysyy! :) Mieskin oli iloinen kun soitin uutisesta, ja mennään juhlistamaan tänään ravintolaan tätä onnen hetkeä.
Terkka antoi sitten nopeasti uuden ajan, menen eri neuvolaan ja eri terkalle, koska toi oma laitetaan kiinni, kun kaikki jää lomille. Eli ensi viikon tiistaina aloitetaan koko homma alusta niin sanotusti. Saa tietää ehkä nt-ultrien ajat jne.
OIh, kuinka onnellinen ihminen voi olla?
<3
Eli terkkari soitti pari tuntia sitten, saisiko hän kokeilla ultrata minua uusiksi. 12.15 sitten selvisi, että minussa on ylimääräistä elämää! Paikalla sattumoisin ollut gynelogi meinasi että hienot äänet on, ja menossa on 7-8 viikko. Minä voin suostua tuohon 8 viikkoon, mutta 7 on mahdoton jo :D
Mutta siellä oli, ja pysyy! :) Mieskin oli iloinen kun soitin uutisesta, ja mennään juhlistamaan tänään ravintolaan tätä onnen hetkeä.
Terkka antoi sitten nopeasti uuden ajan, menen eri neuvolaan ja eri terkalle, koska toi oma laitetaan kiinni, kun kaikki jää lomille. Eli ensi viikon tiistaina aloitetaan koko homma alusta niin sanotusti. Saa tietää ehkä nt-ultrien ajat jne.
OIh, kuinka onnellinen ihminen voi olla?
<3
maanantai 18. heinäkuuta 2011
Paino ja huono-olo
Kävin pitkästä aikaa, eli hui 3 päivään, puntarilla. Odotin että nyt varmasti on painoa noussut, kerta viikonloppuna tuli roskaruokaa ja muuta ei terveellistä syötyä, terveellisen ohessa. Noh se näyttikin -1 kg!
Eli paino on raskauden alkaessa ollut 62 kg, nyt se on 61 kg. Ja en ole liikkunut paljoakaan, koska huono-olo ei sitä salli. Tunnen isteni isoksi, kun rinnat ovan kasvaneet ja maha on koko ajan hyvin esillä. ELi se viimisin mahakuva jonka laitoin, nii ei tietokaan siitä enää.
Aloitan aamuni yleensä mango-piltillä. Sitten syön nesquik-muroja. Sitten esim. omenan. ehkä yksi keksi. Pari porkkanaa. Sitten alkaa tulla iltapäivä etominen. Sillon mikään ei maistu, kaikki haisee oksettavalle, ja tekee mieli vain oksentaa. Yritän väkisin syödä kurkkua, tomaattia, juoda mehua, maitoa, jogurttia, jotta saisin mahaan taas täytettä ja huono-olo menisi pois! Mutta se ei mene.
Sitten kello lähestyy neljää iltapäivällä ja tiedän etät mies tulee pian kotiin. Ja sitten pitäisi syödä ruokaa. Oikeaa ruokaa. Mitä? Mitä minä voisin syödä?
Vastaus: En mitään.
En pysty valmistamaan yhtään mitään ruokaa, koska kaikki hajut oksettaa, jääkaapin aukaiseminen tai liki keittiöön meneminen on ihan perseestä. Ja syyllisyys painaa, kun tiedän että pian tulee väsynyt mies kotiin, joka tarvitsee ruokansa jotta jaksaa taas, mutta minä en kykene tekemään yhtään mitään.
Ja sitten väsynyt mies laittaa meille ruokaa, mutta en pysty syömään. Naukkaan pari palasta, ja sitten työnnän jo lautasen pois, kun ruoka vain pyörii suussa, enkä saa kuin vedellä huuhdeltua sen alas.
Tiedättekö mitä tämä tekee minulle? Täällä olen päivät pitkät kotona yksin, enkä pysty tekemään yhtään mitään! Pyykinpesu on sellaista minkä voin tehdä. Ja yleensä kun mies tulee kotiin, saan hänestä ihmevoimaa, piristyn ja sitten taas kykenen toimimaan jotenkin. Mutta on hyvin uuvuttavaa kun arki on tämmöistä tasitelemista. Ja se että saan koiran edes käytettyä ulkona! Voi hitto, kun asutaankin keskustassa! Ärsyttää jo naapuristkin, kun tunnen että ne poraa katseellaan että ei päässy koira taaskaan pitemmälle lenkille.
Huomioksi tähän, erityisinä aamuina valmistaudun hyvin illalla jne. että ehkä pääsen aikasin aamulla käyttämään koiraa koirapuistossa. Ja siellä koira saa kaikista parasta liikuntaa ja elämäniloa uimalla ja juoksentelemalla. Enkä minä ole hihnassa nykimässä ja ärisemässä, että vauhtia nyt paskalle siitä! :)
Nt-ultrauksen kutsua mä nyt vissiin sitten odottelen, ja muihin helmikuisiin verrattuna, mun vuoro alkaisi olla niiku seuraavana listalla. Ehkä se tällä viikolla tosiaan selviää, millon päästään näkemään tuonne mun sisälle.
Toivon, että tämä huono-olo on sen arvoista, että nt-ultrassa löydetään jotain elävää, vahvaa, meidän tuleva lapsen alku.
Eli paino on raskauden alkaessa ollut 62 kg, nyt se on 61 kg. Ja en ole liikkunut paljoakaan, koska huono-olo ei sitä salli. Tunnen isteni isoksi, kun rinnat ovan kasvaneet ja maha on koko ajan hyvin esillä. ELi se viimisin mahakuva jonka laitoin, nii ei tietokaan siitä enää.
Aloitan aamuni yleensä mango-piltillä. Sitten syön nesquik-muroja. Sitten esim. omenan. ehkä yksi keksi. Pari porkkanaa. Sitten alkaa tulla iltapäivä etominen. Sillon mikään ei maistu, kaikki haisee oksettavalle, ja tekee mieli vain oksentaa. Yritän väkisin syödä kurkkua, tomaattia, juoda mehua, maitoa, jogurttia, jotta saisin mahaan taas täytettä ja huono-olo menisi pois! Mutta se ei mene.
Sitten kello lähestyy neljää iltapäivällä ja tiedän etät mies tulee pian kotiin. Ja sitten pitäisi syödä ruokaa. Oikeaa ruokaa. Mitä? Mitä minä voisin syödä?
Vastaus: En mitään.
En pysty valmistamaan yhtään mitään ruokaa, koska kaikki hajut oksettaa, jääkaapin aukaiseminen tai liki keittiöön meneminen on ihan perseestä. Ja syyllisyys painaa, kun tiedän että pian tulee väsynyt mies kotiin, joka tarvitsee ruokansa jotta jaksaa taas, mutta minä en kykene tekemään yhtään mitään.
Ja sitten väsynyt mies laittaa meille ruokaa, mutta en pysty syömään. Naukkaan pari palasta, ja sitten työnnän jo lautasen pois, kun ruoka vain pyörii suussa, enkä saa kuin vedellä huuhdeltua sen alas.
Tiedättekö mitä tämä tekee minulle? Täällä olen päivät pitkät kotona yksin, enkä pysty tekemään yhtään mitään! Pyykinpesu on sellaista minkä voin tehdä. Ja yleensä kun mies tulee kotiin, saan hänestä ihmevoimaa, piristyn ja sitten taas kykenen toimimaan jotenkin. Mutta on hyvin uuvuttavaa kun arki on tämmöistä tasitelemista. Ja se että saan koiran edes käytettyä ulkona! Voi hitto, kun asutaankin keskustassa! Ärsyttää jo naapuristkin, kun tunnen että ne poraa katseellaan että ei päässy koira taaskaan pitemmälle lenkille.
Huomioksi tähän, erityisinä aamuina valmistaudun hyvin illalla jne. että ehkä pääsen aikasin aamulla käyttämään koiraa koirapuistossa. Ja siellä koira saa kaikista parasta liikuntaa ja elämäniloa uimalla ja juoksentelemalla. Enkä minä ole hihnassa nykimässä ja ärisemässä, että vauhtia nyt paskalle siitä! :)
Nt-ultrauksen kutsua mä nyt vissiin sitten odottelen, ja muihin helmikuisiin verrattuna, mun vuoro alkaisi olla niiku seuraavana listalla. Ehkä se tällä viikolla tosiaan selviää, millon päästään näkemään tuonne mun sisälle.
Toivon, että tämä huono-olo on sen arvoista, että nt-ultrassa löydetään jotain elävää, vahvaa, meidän tuleva lapsen alku.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Huoh.
Soitin terkkarille, ja sano ettei hän voi mitään tehdä, lähete laitettu menemään, nyt pitää vain minun odottaa sieltä puhelua. Eli varmaan ensiviikkoon menee, ja jos on kiireistä nii ei yhtään tiiä mitä ja millon tapahtuu.
Ja taas se puhu että jos on vuotoja ja kipuja niin päivystyksee. Eli sain sellaisen kuvan, että keskenhän sen nyt häätyy olla ku rouva ei tutkallansa mitään nähnyt.
*MONTA MONITUISTA KIROSANAA JA KYYNELTÄ*
Ja taas se puhu että jos on vuotoja ja kipuja niin päivystyksee. Eli sain sellaisen kuvan, että keskenhän sen nyt häätyy olla ku rouva ei tutkallansa mitään nähnyt.
*MONTA MONITUISTA KIROSANAA JA KYYNELTÄ*
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
Ultra: unsuccessful
Eli eilen aamulla käytiin neuvolassa. Heti ekana mentiin sinne ultrattavaksi. No terkkari ei löytänyt yhtään mitään. Vatsan päältä ultrasi. Meinasi että voi olla, jos on taaksepäin kallistunut kohtu. Laittoi lähetteen naisten polille tarkempiin tutkimuksiin. Sitten lähdettiin pois.
Tuo oli lyhhykäisyydessään. Nyt tulee kiukkua. Eli terkkari tivasi multa vuotopäiviä, millon plussatesti tehty, oireita, vuotoja jne. Haki syytä tai oiretta että en ole raskaana, keskeytynyt tai jotain. Ärsytti.
Muutenkin niin kummallisesti toiminut koko ihminen. Eka neuvolassa se ei ottanu mitään näytteitä jne, vaan ehdotti tota ultraa. Nyt sitten kun ultrasi tyhjää, niin ei hän voi tehdä mitään. Miksei voitu mennä niiku muillakin, että eka neuvolassa otetaan tarpeelliset asiat, sitten odotellaan nt-ultran kutsua jne. Itte suostuttiin tohon ultraan, mutta tuntuu nyt niin typerältä ku ei mitään vastausta saanu, ja jotenki vaan hylättiin kun ei oo varmistusta että on raskaana.
Soitin sinne naistenpolille, ja kerto ettei heille ole tullut mitään lähetettä mun nimiin. Kysyä terkalta uusiksi. Noh terkan puhelinaika on 11-12, jeejee. Tänään soittaa sille, että laittoko varmasti sen lähetteen jne.
Ja mä voin sanoa, että olen raskaana. Mun keho on muuttunut niin paljon, että jotain on tapahtunut. Ja eilen sitten avasin mun oksennussaldonkin. Hurjaa.
Äh olo on jotenki koko ajan vaan niin ärsyynytyt. Ei kiinnosta mikään. Ja huonoa oloa niiku 24/7. Pläh.
Tuo oli lyhhykäisyydessään. Nyt tulee kiukkua. Eli terkkari tivasi multa vuotopäiviä, millon plussatesti tehty, oireita, vuotoja jne. Haki syytä tai oiretta että en ole raskaana, keskeytynyt tai jotain. Ärsytti.
Muutenkin niin kummallisesti toiminut koko ihminen. Eka neuvolassa se ei ottanu mitään näytteitä jne, vaan ehdotti tota ultraa. Nyt sitten kun ultrasi tyhjää, niin ei hän voi tehdä mitään. Miksei voitu mennä niiku muillakin, että eka neuvolassa otetaan tarpeelliset asiat, sitten odotellaan nt-ultran kutsua jne. Itte suostuttiin tohon ultraan, mutta tuntuu nyt niin typerältä ku ei mitään vastausta saanu, ja jotenki vaan hylättiin kun ei oo varmistusta että on raskaana.
Soitin sinne naistenpolille, ja kerto ettei heille ole tullut mitään lähetettä mun nimiin. Kysyä terkalta uusiksi. Noh terkan puhelinaika on 11-12, jeejee. Tänään soittaa sille, että laittoko varmasti sen lähetteen jne.
Ja mä voin sanoa, että olen raskaana. Mun keho on muuttunut niin paljon, että jotain on tapahtunut. Ja eilen sitten avasin mun oksennussaldonkin. Hurjaa.
Äh olo on jotenki koko ajan vaan niin ärsyynytyt. Ei kiinnosta mikään. Ja huonoa oloa niiku 24/7. Pläh.
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Anoppila
Anoppilassa käyty. Oli mukava viikonloppu :)
Sanoin miehelle, että saa tällä kertaa kertoa niin saa mieskin välissä kunnian. Se sitten osotteli ja kerto että "sä olet tuleva mummo, isotäti ja isomummo". Ja heti ne riensi halaamaan MINUA! Miksi minua, mieshän se tässä juuri kertoi tulevansa isäksi :D No sai se tuleva isäkin sitten halauksia ja onnitteluja. Tosi iloisia ja onnellisia olivat uutisesta. Ihanaa vaihtelua.
Anoppi sitten viikonlopun aikana kaikenlaisia omia mielipiteitään päästi, mies oli aikasemmin sanonu mulle, että antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Esim. lapsi TIETENKIN kastetaan, me muutetaan 300 km lähemmäs, ettei minun äiti OMI lapsenlasta, kissat pois jne. Ja nimi ehdotuksia, kaikenlaista. Ihan kaikkea en antanu mennä ohi, vaan pamauttelin takasin. Meidän lapsi, meidän elämä. Anoppi on tosi kiva, mutta onneksi sitä tulee nähtyä aina vaan pätkissä, en jaksaisi kuunnella sen juttuja ihan surutta, vaan yhteentörmäykset olis väistämättömiä.
Ihmeen hyvin jaksoin kuitenkin. Junamatka perjantaina oli kamala loppua kohden, alkoi niin lämmetä ja tukalaksi mennä sisätilat. Onneksi pääsi ulos. Ja muutenki oli vähän sekasin kaikesta. Huono-olo ei kuitenkaan yllättänyt niin paljoa kuin pelkäsin. Ja todettakoon että maha ei kestä enään mitään roskaruokaa eli tosi rasvasta ruokaa. Kaikki tulee läpi, maha ihan vetelänä.
Kyllä tää raskaus on jännää. Kuinka se tavallaan ottaa mun koko kehon kontrolliin, määrää mitä syödään ja mitä ei. Eilenkin oli ärsyttävää kun mies paistoi possupihvejä ja teki salaattia, nii yhden palan pystyin syömään possua. SItten söinki salaattit innolla. Tosin jo se lihan ja marinadin haju, leijaillessaan koko kämpässä sai mut inhon valtaan. Ärsyttävää, kun sellaiset ruuat joita on syöny siis ihan kiltisti, nii nyt yrittää vängällä vääntää nassuun ja pureskella. Nii se pureskelu. Sä puret ja puret ja puret. Et millään saa nielastua, pyörii suussa. Sitten kulaus maitoa ja johan menee. JEE.
Huusin tänään kestovaippoja huuto.netistä. Saas nähdä saanko ne, jotain tosi halpoja ja ilmeisesti epäsuosittuja. Koska niitä oli PALJON. Tai ne on niitä äp-pakkauksien vaippoja.
Kestovaipoista innostuneena mietiskelin että pitäisi taas lainata VAIPPAILMIÖ-kirja kirjastosta, mutta edelleen näyttäis olevan lainassa jollakin. Perkele. Itte kyllä alan tehdä noita, ja sitten villavaipoista olen lukenut niin paljon hyvää, että vääntäydyn lankapuotiin ostaan vähän hahtuvaa. Mikäs se kesässä ku voi kutoa :)
Huomenna on neuvola. Ja ultra. III! :D
Nyt pitää taas ahtaa jotain syötävää, nälkä, nälkä, nälkä.
Sanoin miehelle, että saa tällä kertaa kertoa niin saa mieskin välissä kunnian. Se sitten osotteli ja kerto että "sä olet tuleva mummo, isotäti ja isomummo". Ja heti ne riensi halaamaan MINUA! Miksi minua, mieshän se tässä juuri kertoi tulevansa isäksi :D No sai se tuleva isäkin sitten halauksia ja onnitteluja. Tosi iloisia ja onnellisia olivat uutisesta. Ihanaa vaihtelua.
Anoppi sitten viikonlopun aikana kaikenlaisia omia mielipiteitään päästi, mies oli aikasemmin sanonu mulle, että antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Esim. lapsi TIETENKIN kastetaan, me muutetaan 300 km lähemmäs, ettei minun äiti OMI lapsenlasta, kissat pois jne. Ja nimi ehdotuksia, kaikenlaista. Ihan kaikkea en antanu mennä ohi, vaan pamauttelin takasin. Meidän lapsi, meidän elämä. Anoppi on tosi kiva, mutta onneksi sitä tulee nähtyä aina vaan pätkissä, en jaksaisi kuunnella sen juttuja ihan surutta, vaan yhteentörmäykset olis väistämättömiä.
Ihmeen hyvin jaksoin kuitenkin. Junamatka perjantaina oli kamala loppua kohden, alkoi niin lämmetä ja tukalaksi mennä sisätilat. Onneksi pääsi ulos. Ja muutenki oli vähän sekasin kaikesta. Huono-olo ei kuitenkaan yllättänyt niin paljoa kuin pelkäsin. Ja todettakoon että maha ei kestä enään mitään roskaruokaa eli tosi rasvasta ruokaa. Kaikki tulee läpi, maha ihan vetelänä.
Kyllä tää raskaus on jännää. Kuinka se tavallaan ottaa mun koko kehon kontrolliin, määrää mitä syödään ja mitä ei. Eilenkin oli ärsyttävää kun mies paistoi possupihvejä ja teki salaattia, nii yhden palan pystyin syömään possua. SItten söinki salaattit innolla. Tosin jo se lihan ja marinadin haju, leijaillessaan koko kämpässä sai mut inhon valtaan. Ärsyttävää, kun sellaiset ruuat joita on syöny siis ihan kiltisti, nii nyt yrittää vängällä vääntää nassuun ja pureskella. Nii se pureskelu. Sä puret ja puret ja puret. Et millään saa nielastua, pyörii suussa. Sitten kulaus maitoa ja johan menee. JEE.
Huusin tänään kestovaippoja huuto.netistä. Saas nähdä saanko ne, jotain tosi halpoja ja ilmeisesti epäsuosittuja. Koska niitä oli PALJON. Tai ne on niitä äp-pakkauksien vaippoja.
Kestovaipoista innostuneena mietiskelin että pitäisi taas lainata VAIPPAILMIÖ-kirja kirjastosta, mutta edelleen näyttäis olevan lainassa jollakin. Perkele. Itte kyllä alan tehdä noita, ja sitten villavaipoista olen lukenut niin paljon hyvää, että vääntäydyn lankapuotiin ostaan vähän hahtuvaa. Mikäs se kesässä ku voi kutoa :)
Huomenna on neuvola. Ja ultra. III! :D
Nyt pitää taas ahtaa jotain syötävää, nälkä, nälkä, nälkä.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Neuvola
Neuvolassa käytiin tänään. Mukavan oloinen oli neuvolantäti, ja vielä kivempi oli kun melkein heti alkuun kysyi: "Haluaisitteko te, että ensi viikolla kurkattaisiin tuolla alakerran ultralaitteella, että löytyykö sitä elämää?" NO TOTTA HITOSSA!!
Ja laskettuaika siirtyi parilla päivällä eteenpäin, eli nyt on 7+0. Ja ar-ultra on nyt sitten 8+0, eli viikon päästä. Ihanaa! Tosi jännittävää :D
Kovasti saatiin oopuksia mukaan, tosin samaa asiaa kaikissa jauhetaan, oon oikeestaan lukenu jo nuo. Samat tekstit löytyy netistä.
Kävin änään myös uimassa. Vesi oli ihanan lämmintä, en edes muista onko niin lämmintä vettä ennen ollut. Oih.
Mutta tämmöstä. Viikonloppun anoppilaan, jee! Sika kalliita oli junaliput, ihan hirveitä hintoja nykyään. Ja ku ei opiskelijasta mene enään. Onneksi mies pääsee kuitenki ilmaiseksi kulkeen.
Nyt lepäilemään, väsyttää tosi kovasti.
Hihhih! :D
Ja laskettuaika siirtyi parilla päivällä eteenpäin, eli nyt on 7+0. Ja ar-ultra on nyt sitten 8+0, eli viikon päästä. Ihanaa! Tosi jännittävää :D
Kovasti saatiin oopuksia mukaan, tosin samaa asiaa kaikissa jauhetaan, oon oikeestaan lukenu jo nuo. Samat tekstit löytyy netistä.
Kävin änään myös uimassa. Vesi oli ihanan lämmintä, en edes muista onko niin lämmintä vettä ennen ollut. Oih.
Mutta tämmöstä. Viikonloppun anoppilaan, jee! Sika kalliita oli junaliput, ihan hirveitä hintoja nykyään. Ja ku ei opiskelijasta mene enään. Onneksi mies pääsee kuitenki ilmaiseksi kulkeen.
Nyt lepäilemään, väsyttää tosi kovasti.
Hihhih! :D
maanantai 4. heinäkuuta 2011
Rv 7+0
Tänään otin ensimmäisiä masukuvia. Pitäähän sitä olla jotain mihin verrata. Outoa oli olla peilin edessä vetämättä mahaa sisään, vaan nyt piti olla ihan rentona. Ja yllätykseksi maha ei ollutkaan niin iso, mitä se yleensä on ollut.
Eli tänään tuli 7 raskausviikkoa täyteen. Alkio on nyt 5 viikon ikäinen. Hihhih!
Alemmassa kuvassa on se uusi neulepaita jonka ostin viime viikolla. Tosi kiva päällä, ja ei yhtään hullummalta näytä mulla. Ja ihan pieneksi ja hoikaksi tunsin itteni kuvia ottaessa. Mähän olen tässä kevään aikana puottanu 5 kg. Ja hauskaa kun sen huomaa nyt itsekin. Tosin kohta se suunta on taas ylöspäin..
Jos joku sattuu minut tunnistamaan, niin pliis ole hiljaa. Juttele mun kanssa ennen kuin julistat asiaa kenellekään. Vielä hetkinen kun ollaan hiljaa, nii sitten voi asiasta jo puhua. Diih.
Viikonloppu on mennyt etovana, mutta miehen kanssa on ollut tosi kivaa, ihana viikonloppu henkisesti :)
Kovasti odotan jo että pääsen naimisiin tuon kanssa, ja samana iltana viettämään meidän ensimmäistä hääyötä hotelliin. Mitä kaikkea kivaa onkaan tiedossa tälle vuodelle ja muutenkin tulevaisuuteen. Voi unelmien täyttymys sentään!
Olin ovelana eilen. Minä olen tahtonut että menisimme anoppilassa käymään nyt viikonloppuna. Mutta mieheke vaatii ensi viikonloppua. Noh eilen todettiin että koiralla alkaa kohta juoksut. Sanoin sitten miehelle että koira on juoksussa kun mennään junalla anoppilaan, ja sille pitää olla pöksyt. Ja se on tosi rasittava. Mies sitten oli hiljaa asiasta ja myöhemmin kysyi että "mitäs jos mentäisiin sittenkin jo nyt viikonloppuna sinne äitille?" Hihhih, tahtoni sain :D Mies sai järjestettyä vapaapäivän perjantaille, joten nyt on lippujen ostoa ja kissoille pitää keksiä joku niitä hoitamaan. Niin ja miehen synttäritkin on sunnuntaina, voidaan niitä viettää sitten anoppilassa. Kyllä on varmasti ihana yllätys anopille kun kerrotaan mun raskaudesta ja miehen synttärit vietetään siellä. Tosin koira on tulossa ekaa kertaa meidän mukaan, siitä se ei varmaan kauheesti innostu :)
Ihanaa päästä pois täältä, kiva käydä pieni reissu. Reissuja on tiedossa kyllä edessä päin, kuten häämatka Roomaan, mutta kuitenkin. Nyt työttömänä sitä huomaa kuinka vähän ystäviä on ja kuinka muilla on kiirettä. Ja sitten kun pitää olla tämmöinen puolikuntoinen ettei pysty edes täysillä nauttimaan tästä ajasta, kun ei mitään velvollisuuksia. Niin ärsyttää käyttää aikaa hukkaan. Myr.
Ananaksen nirhasin, ja söin, mutta maha kiljuu. Millon tämä loppuu?
Tämän viikon kohokohdat:
Keskiviikko: neuvola klo 14.00
Perjantai: reissu Pohjanmaalle, raskauden kertominen
Sunnuntai: mies täyttää 22 vuotta.
Ostin miehelle jo netistä lahjankin, toivottavasti se ei pääse näkemään sitä. Tiedän että tulee olemaan kovin mielissään, koska se tarvitsee sitä ja on tahtonutkin.
lauantai 2. heinäkuuta 2011
Kirppari löytöjä
Käytiin miehekkeen kanssa shoppailemassa hälle vaatetusta, kerralla sitten ostettiin 2 farkut, farkkutakki ja t-paita. Jo oli iloinen uusista vaatteista :)
Mä löysin kirpparilta yllättäen 2 kpl bodeja! Toissa päivänä niitä ei vielä ollut, kun siellä kävin. Jotenkin poikamaisia nämä mun ostokset nyt tuppaa olemaan, mutta kyllä ne mun makuun menee tytöllekin. Vauva on kuitenki niin pieni ettei se vielä muodista välitä enkä toivo, että joutuisi kauheasti edes välittämään. Sininen junabody maksoi 1 € ja oli aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! En ole ikinä tuolla kirpparilla törmännyt niin hyväkuntoiseen, läheskäyttämättömään vauvan vaatteeseen. Kokoa sillä on 56 cm, ja merkki olisi Veikka ja Venla. Onko se kenties joku lasten muotimerkki?
Toinen body on vaalean vihreä. Kuva vääristää väriä ihan hirveästi, se ei näytä noin kamalata luonnossa. Mut ei nyt sattunu aurinko paistaan, ja onhan toi ryppynen. Mutta tämä maksokin vain 0,20 €! Tosi vähän! Kokoa ei ollut mainittu, mutta se on lyhkäsempi kuin tuo toinen, eli sanoisin että 50 tai 52 cm?
Mieskin oli kovin innoissaan penkomassa vauva vaateita heti kun löysin tällaisia aarteita :D Toissa päivänä yritin enemmän katsella talvihaalaria, koko 62 cm tai pienempää. Huuto.netissä olisi parikin kappaletta jotka kiinnostaa, mutta liian suolasen hintaisia. Mulla kaduttaa kun tuolla kirpparilla OLI yksi pieni haalari, mutta emmin monesti sen ostamista, se oli lähes käyttämätön ja 8 euroa vain. Mutta plussa tuli sitten muutama päivä myöhemmin, ja sillon sitä ei enään ollut.
Mutta on tässä aikaa etsiskellä THE TALVIHAALARIA.
Toissa päivänä löysin itselleni aleista toppia ja paitaa. Otin vähän isompia kokoja eli L raskautta silmällä pitäen. Neki maksoi yhteensä 6 €. Ja tänään ostin toisen topin, koska ne oli vain 2 € kappale :D
Sea Bandit ostettiin. Oikeassa kädessä en voi pitää, särkee liikaa. Mutta vasemmassa on vaihtelevasti. Kait se auttaa. Esim tänää en oo pitäny, ja nyt on ollu koko ajan huono-olo vaikka masu on täynnä ollut kyllä koko ajan, nälkää ei oo nähty.
Mies kyseli tänään että millon tää huonovointisuus kuuluisi vähetä. Vastasin että mun puolesta nyt heti. Plähh. Tää on niin äryttävää kun ei voi syyä mitenkään järkevästi kun kaikki ällöttää ja oksettaa. Ja välissä se syöminenkään ei saa ällötystä pois. Kovasti odotin kesää, mutta nyt vain toivon että menisipä aika nopeasti!
Laitan myöhemmin ehkä postausta mun omista hankinnoista.
Mä löysin kirpparilta yllättäen 2 kpl bodeja! Toissa päivänä niitä ei vielä ollut, kun siellä kävin. Jotenkin poikamaisia nämä mun ostokset nyt tuppaa olemaan, mutta kyllä ne mun makuun menee tytöllekin. Vauva on kuitenki niin pieni ettei se vielä muodista välitä enkä toivo, että joutuisi kauheasti edes välittämään. Sininen junabody maksoi 1 € ja oli aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! En ole ikinä tuolla kirpparilla törmännyt niin hyväkuntoiseen, läheskäyttämättömään vauvan vaatteeseen. Kokoa sillä on 56 cm, ja merkki olisi Veikka ja Venla. Onko se kenties joku lasten muotimerkki?
Toinen body on vaalean vihreä. Kuva vääristää väriä ihan hirveästi, se ei näytä noin kamalata luonnossa. Mut ei nyt sattunu aurinko paistaan, ja onhan toi ryppynen. Mutta tämä maksokin vain 0,20 €! Tosi vähän! Kokoa ei ollut mainittu, mutta se on lyhkäsempi kuin tuo toinen, eli sanoisin että 50 tai 52 cm?
Mieskin oli kovin innoissaan penkomassa vauva vaateita heti kun löysin tällaisia aarteita :D Toissa päivänä yritin enemmän katsella talvihaalaria, koko 62 cm tai pienempää. Huuto.netissä olisi parikin kappaletta jotka kiinnostaa, mutta liian suolasen hintaisia. Mulla kaduttaa kun tuolla kirpparilla OLI yksi pieni haalari, mutta emmin monesti sen ostamista, se oli lähes käyttämätön ja 8 euroa vain. Mutta plussa tuli sitten muutama päivä myöhemmin, ja sillon sitä ei enään ollut.
Mutta on tässä aikaa etsiskellä THE TALVIHAALARIA.
Toissa päivänä löysin itselleni aleista toppia ja paitaa. Otin vähän isompia kokoja eli L raskautta silmällä pitäen. Neki maksoi yhteensä 6 €. Ja tänään ostin toisen topin, koska ne oli vain 2 € kappale :D
Sea Bandit ostettiin. Oikeassa kädessä en voi pitää, särkee liikaa. Mutta vasemmassa on vaihtelevasti. Kait se auttaa. Esim tänää en oo pitäny, ja nyt on ollu koko ajan huono-olo vaikka masu on täynnä ollut kyllä koko ajan, nälkää ei oo nähty.
Mies kyseli tänään että millon tää huonovointisuus kuuluisi vähetä. Vastasin että mun puolesta nyt heti. Plähh. Tää on niin äryttävää kun ei voi syyä mitenkään järkevästi kun kaikki ällöttää ja oksettaa. Ja välissä se syöminenkään ei saa ällötystä pois. Kovasti odotin kesää, mutta nyt vain toivon että menisipä aika nopeasti!
Laitan myöhemmin ehkä postausta mun omista hankinnoista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)