Pikku kakkonen, niin suloinen

Ja niin ollaan turvallisemmilla vesillä. Meille on todellakin tulossa vauva!

Eilen käytiin ultrassa ensi kerran, ja siellä köllötteli ja uneksi pieni vauvan alku.
Kaikki oli kunnossa. Uskallamme viimein huokaista.

Saanko esitellä, Haagi:

Mies keksi nimen, kun totesi ultran jälkeen että vauva näytti ihan noita-akalta Skyrim pelistä, joita kutsutaan hageiksi tai sinne päin. Niin meillä on sitten Haagi :D Kaunis nimen alkuperä eiköstä totta. Mutta nyt haluan huutaa koko maailmalle, minä olen raskaana enkä kärsi enää pahoinvoinneista kamalasti!
Meidän Ykkönen saa pikkusisaren!! :)


Nyt on siis menossa rv 12+0 tänään.

Paksuna

Jes, jippii, wuhuu, huhhuh!

Niin. Nyt ollaan taas raskaana. Laskettuaika on 30.9.2014. Syysvauva <3

Olo on hyvä. Tunnen itseni varmaksi tämä raskauden kanssa. Se ei ole samanlainen kuin syksyllä tuulimuna raskaudessa. Minä kasvatan sisälläni pientä ihmettä.

Tällä kertaa etenemme rauhallisesti. Miehen kanssa sovittiin että ei kerrota vielä kelleen. Muutamalle ystävälle olen kertonut. Mutta muut saavat odottaa ainakin niskapoimu-ultraan saakka.

Saa nähdä miten jaksan pitää suuni. Varsinkin jos pahoinvoinnit tulee taas pian, niin en voi olla valittamatta. Ja sukupuoli ajateltiin pitää yllätyksenä synnytykseen saakka.

Tällä hetkellä selkeimmät oireet ovat väsymys ja mielialanvaihtelut, ja vanha tuttu- yö valvomiset.
Viime yö oli toinen kerta kun heräsin klo 4. Olin sinnitellyt valveilla klo 23, vaikka tekisi mieli nukahtaa klo 20. Ei ollu merkitystä.

Olen myös FitFarmin Superdieetillä. Mutta nyt menen miestenruokavaliolla jossa on enemmän energiaa. Tämä loppuu 17.2.

Nyt iltapalaa ja sitten sohvalle kirjaa lukemaan. Jos jaksan :)

Raskauden keskeytys

Viime viikon maanantaina menimme jälleen ultraan naistenklinikalle ja gyne totesi meidän odottavan tuulimunaa. Ei muuta ku lääkettä poskeen (mifegyne) ja ohjeet kouraan, keskiviikkona 2.10 aloitin kotona cytoteceillä kohdun lääkkeellisen tyhjennyksen.

En jaksa prosessista tarkemmin kertoa, mutta se sujui hyvin. Kivut pysy minimeissään särkylääkkeiden vuoksi ja vuoto hommelit tasaantu nopeasti. Nyt alkaisi homma olla oikeasti ohitse, hyvin niukkaa jälkivuotoa ollut muutaman päivän.

Mieli on vaihdellut ankarasti. Kun raskaus selvisi, ja testiin piirtyi HAALEA viiva, epäilin pahaa. Koko ajan oli epävarma olo. Päivystykseenkin jouduin vatsakipujen vuoksi ja sitten ramppasin ultrissa, vaikka kaikki oli sitten lopulta kunnossa. Paitsi viimeisessä ultrassa.

Raskaus oli tervetullut, vaikka olin toivonut sitä vähän myöhemmin. Mutta ajatukseen kasvoi ja vaikka raskausoireet oli pahat, (pahoinvointia jatkuvasti) olin murtunut kun emme saakkaan vauvaa toukokuussa.

Välissä oli päiviä että koko asia ei itkettänyt. Sitten toisena päivänä olin henkisesti ja fyysisesti aivan rätti, enkä muuta tehnyt kuin itkin.

Mies otti asian myös raskaasti. Hän oli erittäin toiveikas raskauden suhteen.


Nyt en tiedä mitä odottaa. Uusi raskaus pelottaa. Haluanko sitä "yrittää" vai pitäisikö ehkäistä.
Mitä jos taas tulee ongelmia? Mitä jos uutta raskautta ei kuulu? Onko minussa jotain vialla?


Mulla oli kesällä munasarjatulehdus, jonka vuoksi kierukka poistettiin, meidän omasta toiveesta. Ajatus lapsettomuudesta järkytti. Nyt mietin itsekseni olenko jotenkin vioittunut tulehduksen jäljiltä ja syöksen vaan viallisia munasoluja.

Mies on raskautta vastaan nyt. Hän kokee kaikki sairastelut ja epäonnisuudet raskaina, ja haluaisi "levähtää".


Ahdistaa sisältä ja tuntuu ettei voi kellekään puhua tai kukaan ei kuuntele tai ymmärrä.
Pitää vain asiasta päässä yli ja unohtaa, ei saa märehtiä. Mutta kun puristaa, niin lujaa.


Meillä on kaunis ja terve tytär ja olemme ikionnellisia kun olemme hänet saaneet.
Pikkusisarus olisi ollut aivan huippujuttu.

Nyt on sillä lailla...

että mä tein eilen tämmöisen:

Laskettu aika olisi 12.5.
Oireet samoja kuten eka kerralla, eilen alkoi menkkamiset mahasäryt, väsymystä ollut jo 5-6 päivää ja palelua.

Nyt odottelen pari päivää, sitten kyselen neuvolasta uutta testiä ja sitten varailla aikoja.

Iloinen yllätys, vaikkakin ei sinäänsä yllätys kun ehkäisynä ollut keskeytetty yhdyntä.. :)

Tämä blogi varmaan alkaa taas saada eloa kun arkiki alkaa tässä rullaamaan.

Yksivuotias ja niin iloinen

Heipsati vaan! Pahoitteluni kirjoitus välien harvuudesta.
Aika on koneella nykyään super rajallista, sillä neitokainen EI salli äidin yksin koneella nököttää. Iskällä on tämä vapaus neidin läsnäollessa, iskä ku soittaa niin hyviä jammailubiisejä (Lue:HARD ROCKKIAHEVIÄ) mutta äitiä ei saa päästää, aina pitää valvoa että mitä se touhuaa, ja hakata näppistä jne jne...

Mutta olen omistanut aikaa uudelle blogille jossa kerron mun laihdutustaivalta, siitä voit lukea täältä Timmiin muotoon
Niin aivan hyvin voin vähän purkaa tänne meidän muusta elämästä, erityisesti tuosta alle metrin mittasesta pikku ihmisestä :)

Ii (tyttäremme) kasvaa ja kehittyy. Neuvolassa todettiin hyvin kasvavaksi, eli ei ole sormiruokailu tehnyt hallaa kasvulle.

Ii sai pari rokotetta, ja kuukauden päähän tuli uusi aika parille rokotteelle. Isompia vaikutuksia ei tullut, kuten kuumetta. Vain kärttyisyyttä. Ja hampaita on puhjennut nyt 1.v kynyksellä, niitä taitaa nyt olla 5 kpl.

Synttärit oli meillä hyvin pienet, jotenkin en innostunut niitä suuremmin järjestämään kun mulla oli tämä superdieetti (Fitfarm: superdieetti) käynnissä. Mutta kakun leivoin ja vähän muita herkkuja. Itselle pistin palan pakkaseen odottelemaan kesää :)

Kun Ii täytti vuoden, muuttui myös käytös aivan. Helppo lapsi ollut aina, vaikka syömiset on ollu huolenaiheena, niin nyt neiti kiukkuaa herkästi (hampaitakin) ja on minussa kiinni JATKUVASTI. Koko ajan pitää nostella syliin, ruokaa en saa tehdä, sohvalla en saa istahtaa, tietokoneella en saa olla. Ainakin kerran tunnissa neiti käy mun sylissä pyörähtään, tai sitten asun olohuoneessa lattialla, ja neiti leikkii ympärillä.
Ennen niin itsenäisesti kiersi pitkin asuntoa ja leikki, nyt ei millään.

Ymmärrän että tämä on kehitystä ja ohimenevää, se on kuitenkin ollut minulle itselle tosi uutta ja hiukkasen raskasta. Tuntuu etten saa mitään tehtyä. Kantoliinaakaan en ole ottanut käyttöön, mikä lie siihen syynä.

Mutta ihana mieheni on ymmärtäväinen ja ihana isä, hoitaa tyttöä kun mä käyn salilla, jumpissa ja kävelylenkeillä itsekseni. Saa hengähtää ja tää laihdutus/kunnonkohotus onnistuu.

Ii on hurjasti kehtittynyt myös ymmärtämisessä. Sanot mitä tahansa, niin tuntuu että Ii ymmärtää täysin, ja tekee sitten sen mukaisesti. Taputtamisen oppi viikonlopussa, ja heti ku sanoo "tap" tai taputa niin neitihän läpsyttelee käsiä yhteen. Tai mä olen kerran sanonut "hei hei"n yhteydessä "huiskuta mummulle/iskälle" niin nyt jos sanon huiskuta, niin heti alkaa käs vispaamaan ilmaa.

Eri sanoja ymmärtää, kuten kissa, kissat nimeltä, telkkari, leluja, ihmisiä jne.
Se että ei ole enää vauva, vaan taapero tuo tyttö, on niin ihmeellistä.

Mutta nyt ei enempää, neiti heräilee ja mun aika neittisurffauksessa saa päätöksensä toviksi :)
Kuvat ovat neitin synttäreiltä.

Nirso napa

Tytön syöminen on aina ollut nihkeetä. Rinnalla syönti takkuili ajoittain, maito pullosta ei aina uppoa, kiinteät ei maistu.

Meillä oli tuossa kuukausi takaperin sellainen hetki että tyttö söi kaiken mitä sille syötti. Se oli ihmeellistä ja aivan ihanaa! Ei pelleilyä eikä värkkäämistä.

Sitten se loppui.

Nyt on ruokamäärät vähentyneet entisestään, nyt ei uppoa mikään. Sormiruokailua on pikku hiljaa aloteltu, ja riisikakkua varmaan uppoaisi koko paketti jos antaisin. Ruokaa saatetaan maistaa se 2 lusikallista, mutta sitten tulee stoppi.

Meillä oli eilen 10 kk neuvola tytön 10kk päivän kunniaksi. Hyvin kasvaa, aivan samaan tahtiin kuin ennenkin. Terkkari kehoitti lisäämään sormiruokailua rohkeasti ja tyynytteli että jotkut lapset vain pärjäävät vähemmällä.

Yleensä se ruokailu sujuu parhaiten kun itse on hiljaa ja odottaa vain lusikka kädessä että pikkuisen suu aukeaa vailla evästä. Mutta silti niin harvoin.

Tyypillinen naama ruokailun päätteeksi

Alkaa niiin turhauttaa heittää ruokia roskiin ja syöttää kissalle (jos sillekään kelpaa. Ja se sotku ja värkkääminen, syö syö syö pliis nyt syö. Ei, turhaa. Ihan jo tietää miten tässä käy.

Sitä tolkuttaa itselleen mantramaisesti "Malttia malttia, luota että vauva syö juuri sen minkä se tarvitsee". Mutta ei tuohonkaan oikein pysty uskomaan.


Nyt sitten alotetaan uusi elämäntapa. Tehdään sitten vaan kotiruokaa, samaa niin vanhemmille ku ipanallekin. Ipanalle vaan palotellaan tai käytetään sauvasekotinta. Me ku ei mausteta ruokia yleensä paljoakaan, plus vähän ruokia tehdään. Joten toivottavasti positiivinen muutos meille kaikille.

Hapanmaitotuotteita saa alkaa antamaan, joten niistäkin tulee oma lisänsä.

Mitkä konsteilla te olette saaneet lapsen syömään huonona päivänä?

9 kk ohitettu ja kehitystä tullut

Pitkä päivitystauko ollut. Jotenkin vain tuntuu ettei saa tarpeeksi hyvää tekstiä ja laiskuttanut.Mutta jos tämä tästä piristyisi, sillä tyttösestähän asiaa löytyy vaikka millä mitalla.

Tyttärellä on tällä hetkellä 2 alahammasta. Ne tuli n. 2 kk sitten, samaan viikkoon mahtui liikkellelähtö eli ryömimisen jalotaito.

Tyär pystyy sanomaan "äiti" ihan selkeästi, mutta useimmiten se on äitihhsih tai äitttit,äittä jne jne. :D Osataan matkia melko hyvin, esim. vilkuttaminen onnistuu ja äitin nenän pään koskettaminen, tosin tyttö rohmaisee terävillä kynsillään mua nenästä kun mä sievästi toisen nenää taputan sormella..

Konttaamaankin pystyy, mutta yleensä kun vauhtia pitää olla, niin heittää ryömimiseksi. Mutta lyhyet matkat konttailee. Polvillaan seisoo tukea vasten myös, ja istumassakin tyttö on nähty muutamia kertoja, ihan itse.

Syöminenkin on nyt sujuvampaa. Kuukausi sitten iltapuuron tai aamupuuron kanssa piti "taistella" mutta nyt syödään kiltisti viimeiseen kaurahiutaleeseen saakka, siis yleensä.

Nokkamukista suostuu juomaan vain vettä, ja tällöin se onnistuu kun äippä tai iskä tarjoilee. Nyt tyttö saa itse harjoitella toisella nokkamukilla jossa on kuminenpää ja maitoa, en aijo ohjeista sen käytössä. Oiveltaa sitten itse kun on sen aika. Tässä onkin vähän esimerkki kuvaa tästä opettelusta :)

Mä sain viimeinkin soiton terveyskeskukselta. Kierukkaa olen siis odotellut toukokuusta saakka. Nyt sain ajan joulukuulle. Vihdoinkin! Mulla oli käytössä ehkäsyrengas yhden kierron verran, mutta mun pää meni siitä heti sekaisin eikä kiinnostanu kyllä yhtään mikään. Tällöin päätin etten ikinä enää hormoonituotteita käytä, ne ei vaan sovi mulle. Mä tarvitsen mun ovulaationi!! :D Ja ehkä tää vauvakuumeilu saa sit kunnolla stoppia ku saadaan ehkäisy kuntoon.

Me saadaan huomenna meidän uusi DIVAANISOHVA. Elokuusta sitä onki odoteltu, ihanaa kun viimein sekin saadaan. Voidaan yhdessä loikoilla sitten miehen kanssa, kun kattellaan telkkaa tai leffoja, ei tarvi kinastella kumpi makoileepi sohvalla. Ja piristäähän se aina kotia kun saa uutta, sisustukseen sopivaa.

Tässä kaverukset taas tutkimassa ihmeellistä maailmaa :)