32. raskausviikko

Nyt en jaksa purkaa sydäntä ihan kaikesta, kirjotan vain miltä nyt tuntuu. Mutta ensiksi kuvaa tästä valaasta, muumimammasta jne :D

Naama värkki on taas sutussa, koska ilme oli niin onneton.
Miehen pyysin kuvaamaan, se otti jotain 6 kuvaa, sitten kun katoin koneella niitä niin kaikissa ilme oli surullinen ja onnettoman näköinen! Outoa, sillä minä osaan poseerata ja feikki hymyillä ja ihan oikeastikin hymyillä.

Mutta ehkä ajatukset onkin vähän sellaiset hiljaiset ja sisäänpäin vetäytyneet.
Ehkä ne kaikki ajatukset nyt vaan virtaa tuonne kohtuun. Vauvasta on tullut paljon todellisempi, nyt kun se liikkuu voimakkaasti, tunnen kuinka se hikkailee, missä on pylly ja jalka, pää. Tiedän sen unirytmin ja kuinka se punkee pyllyllä mun kylkiluihin jne.

Mulla on alkanut jo turhauttamaan tämä odottaminen, varsinkin kun tuo vatsa alkaa todella olla edessä. Ja närästystä on tosi paljon, yöllä ei saa unta närästyksen vuoksi, ei saa edes vesitilkkaa maistaa vessassa käynnin yhteydessä. Vauva on ilmeisesti melko korkealla, sillä istuminen on TOSI hankalaa, sängyllä tai sohvalla ei kestä kauaa olla, kun tuntuu että pyörtyy ja oksentaa. Väsyttää tosi paljon, muisti ei pelaa 5 sekuntia pidempään.

Eli vaivathan tässä vain pahenevat ja ei voi muuta tehdä kuin odotella synnytystä. En siis toivo että vauva liian ajoissa syntyisi, mutta heti kun ollaan täysiaikaisia, niin tervetuloa, isi ja äippä odottaa kovasti :)

Synnytys ei pelota eikä jännitä, odotan sitä edelleen. Enemmän on alkanut mietityttämään miten se alkaa, yöllä, päivällä, kaupassa, miltä supistukset tuntuvat, mistä tiedän/tiedetään kun pitää mennä sairaalaan. Ja miten niitä suppareita edes lasketaan? Siihen varmaan olisi ihan hyvä perehtyä.

Vauvakamat meillä on jo oikeastaan kasassa, vaunutkin saatiin toissa viikolla. Vähän niiden kanssa oli temppuilua, mutta nyt on neki hoidettu. Pinnis vielä kun se tuleva isoisä toisi, ja siihen patja hommataan niin hyvä on.
Ainoita mitä tulisi hommata oikeastaan on mulle liivejä, rintakumeja, siteitä, jne.


Niin. Eli nyt tässä sitten vaan odotellaan päivien lipumista, nautitaan kahdenkeseisestä ajasta, kun vielä voidaan. Ja toivotaan niitä sieviä pakkasia ja pientä kerrosta lunta :)

Nautitaan joulusta ja uudesta vuodesta.

Synnytys mietteitä

Mä nyt laitan kauhean paljastavan kuvan, Noh on sen verran väsyneen ja kurppasen näkönen akka ettei kukaan tunnista :D Kuva on viime viikolta, oisko viikko sitten otettu eli 27. raskausviikolla otettu.

Olen mietiskellyt paljon synnytystä. Ja lukenut aiheesta niin netistä, foorumeilta ja kirjoista.
Erityisesti ns. luonnonmukainen synnytys houkuttelee minua. Vierastan kovasti lääkityksiä ja tahtoisin kaiken menevän mahdollisemman mutkattomasti. Ja koen olevani melko hyvin kipua sietävä, päänsäryt, kamalat menkkakivut jne. on sinnillä vedetty ohi ilman särkylääkkeitä. Ja olen huono pyytämään/hakemaan apua, oli asia millainen tahansa.

Kirjoissa saadaan tuo luonnonmukaisuus kuulostamaan niin päivänselvältä ja simppeliltä. Että kaikki naisethan kautta aikojen ja nykyäänkin synnyttää täysin luonnollisesti, hengissä on selvitty ja lisää lapsia ne monet synnyttäneet tekee kuitenkin. Joten eihän se nyt vaan voi olla niin kamalan vaikeaa ja hirveää?

Nettifoorumeilla taas kun lukee muiden synnytyskertomuksia, tulee kuva että luonnollinen synnytys ilman siis epiduraaleja, spinaaleja ja muita lääkkeitä, ei ole kauhean yleistä.

Itse epäilen, että oma synnytys on nopea. Ja toivonkin sitä. Tällä hetkellä minusta tuntuu tältä:
Tahtoisin käyttää kivunlievitykseen apuna vettä. Suihku tai ammeessa lilluminen. Liikkua, keinua ja kyykistellä, mahdollisesti jumppapallolla oleskella. En usko etta voin kauheasti pysyä paikallani jos tuskia on.
Epiduraalia en tahtoisi, jottei synnytys ainakaan pysähdy, ja en halua sen vaikuttavan vauvaan.
Ilokaasua toivon pystyväni välttämään, sillä haluan pitää ajatukset "kirkkaina". Eli luultavasti tulisi huono-olo.
Toivon, että pystyisin antamaan itseni synnytyksen vietäväksi. Tällä tarkoitan, että uskoisin itseeni ja siihen että kaikki kipu ja kärsimys kuuluu asiaan. Ne kivut tuntuvat siksi, koska synnytys tapahtuu ja etenee, ne kivut eivät ole minulle pahaksi, minun ei tarvitse niitä pelätä.
Toivoisin, että pystyisin rentoutumaan ja keskittymään synnytykseen, hyvällä tavalla,
Synnytysasentona vieroksun sängyllä oloa, joten toivoisin ehkä konttaus tai jakkara synnytystä. Tai että niitä kokeiltaisiin.

Pelkoja mitä nyt sitten on, tai ei nyt mitään pelkoja pelkoja, mutta kuitenkin ei haluta. Niin on sellaisia että väliliha leikattaisiin. Joutuisin raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalaan, tai muuten joudun olemaan vuodelevossa sairaalassa. Kaikenlaiset repeämät hirvittää, toivoisn että niiltä vältyttäisiin mahdollisemman paljon.

Nämä siis ovat tämän hetkiset ajatukset. Olen avoin synnytykselle, tiedän että asiat voivat mennä ihan miten tahansa, minä itse saatan ennemmin kuunella kätilöitä ja unohtaa omat aikomukseni. Voin käyttää myös lääkkeellisiä kivunlievityksiä, ei ole mikään pakko niitä välttää.

Odotan synnytystä jo kovasti mielenkiinnolla. Toivottavasti ei synny liian isoa lasta (yli 4 kg) eikä synnytys kestäisi kauaa. Mies tulee olemaan synnytyksessä mukana, ja uskon että hänestä on tosi paljon tukea, niin kuin aina.

Nyt olen valvonut kello 2 lähtien, eli lähdetäänpäs kokeileen saisinko viimein unta!

rv27+4

Kantoliinan sitomista

Harjoittelin vähän kantoliinan sitomista, ensi kertaa. Ja se oli yllättävän helppoa!
Muutamaan kertaan kun tuota hioo ja harjoittelee, niin varmasti on todella kätevä käytössä sitten vauvan kanssa. Voisin harkita vielä kudotun kantoliinan hommaamista, manducaakin on mietitty. Mutta jos toi on oikeasti noin yksinkertaista, niin kyllä se mieskin sen oppii, eikä tuohon mennyt edes kauaa aikaa. Ja onhan toi aika pesämäinen :)

Vähän kuvaa, kun nuorempi kissi sai nyt toimittaa vauvan virkaa. Tai no kyllä se on aika lailla mamman vauva, toistaiseksi :D

Aikainen aamu

Täällä on ponkastu pystyyn jo klo 5.21. Eli pissareissun jälkeen uneen pääsy mahdotonta, kaiken lisäksi pirpana päätti sitten laittaa BILEET pystyyn pienessä massu kammarissaan. Ja oli muuten niin kovia potkuja että jos ois vatsaa katsonut, niin ois vielä hullummalta näyttänyt!

Eilen kauhistelin miehelle, kun VAUn odotuskirjasta luin raskausviikoista, että kuinka ISO se vauva tulee vielä olemaan. Ja kuinka paljon sitä voimaa sitten löytyy kun se päättää vähän monotella menemään. Jaikss.

En ole päässyt IKEAAN. Ehkä viikonloppuna, kovasti olen painostanut siskoa että lähtis meidän kanssa, katsotaan onko se nyt lämmennyt yhtään kun työviikko lähestyy loppuaan.

Mä olen koiralle uhrannut nyt enemmän aikaa aktvioinnin suhteen, nimittäin opetellaan naksuttimen avulla noutamista. Kyllä tuo jotenkin ymmärtää kun sille sanoo että "Tuo!" ja joku lelun nimi, mutta se on vähän aina niin ja näin että ymmärtääkö se sittenkään. Niin nyt opetan ihan alusta alkaen tuon noudon. Se on varmasti kätevä sitten kun on paksuimmillaan raskaudessa ja vauvan kanssa. Jos tippuu esim. jotain, niin ei tarvitse sitten kuin koiralle sanoa, että noutaa sen tavaran mulle :)

Me ollaan vasta 3 päivää harjoteltu, pienissä pätkissä 2-3 kertaa päivässä, mutta tosi nopeasti se oppii. Nakstutin on ihan huippu vehje! Tavoite olisi että viikon sisään se oppisi tuon noutamisen, ehkä jopa sunnuntaihin mennessä.
Sitten voisi opettaa oven kiinni laittamista, valojen sammuttamista jne jne :D

Mä olen nyt popsinut joka päivä aamulla tuota Obsidanin rautaa, ja voisin sanoa että vireystila on parempaan päin. Nyt en enää haukottele 15 minuutin välein eikä ole niin kiire nukkumaankaan, tai siis en sammu yhtääkkiä.
Kuulin villin huhun että lappapuuro auttaisi hemoglobiinia nousemaan, ja kappas pari päivää sitten äiti mulle kiikuttikin lappapuuroa syötäväksi :D
Tiiä sitten onko vaikutusta. Tiistaina on neuvolalääkäri, niin eiköhän siellä selviä sitten.


Mä jo toivoisin kunnolla lunta. Niin ankeaa ulkona enkä jaksa tuota märkää. Lunta pääsin jo hipelöimään pari päivää sitten, mutta lauhaksihan se veti sitten. En luota enään yhtään sää ennustuksiin.

Aah pitää vielä lisätä, että mun paino on alkanut pysymään tolkussaan!
Eli sen nouseminen on alkanut jarraamaan, tällä hetkellä siis ollaan 71,5 kg, eli painoa on tullut 8,5 kg raskauden alusta. Tässä tekstissä mainitsin ensi kerran tuosta raskauden ajan painoseuranta nettisivusta ensi kerran, eli Pregnancy weight gain calculator. Ja sen mukaan olen normaalin rajoissa menossa nyt. Helpotti kovasti mieltä, sillä olen ihan varma ollut että olen yksi niistä naisista jotka vaan antaa itsensä paisua raskaudessa, vaikka se oikeasti on ihan normaalia.

Kama inventaariota

Tällainen lista on pyörinyt foorumilla, joten pakko nyt oli sitten itellekin se kopsia ja täytellä.

Hankintalista

Liikkuminen:
VAUNUT – Z-line rodeo combi, käsiraha maksettu, 378 € jäljellä
TURVAKAUKALO– Ostettu.
LÄMPÖPUSSI TURVAKAUKALOON - Ostettu
KANTOREPPU/-LIINA – Liina on, Manduca haluttaisi

Nukkuminen:
PINNASÄNKY – Iskä hankkii
PINNASÄNGYN PEHMUSTE – ei ehkä tarvita
PATJA PINNASÄNKYYN – Pitää ostaa IKEAsta
LAKANAT - Näitä on kahdet.
MUOVITETTUJA FROTEITA – Äitiyspakkauksesta?
UNIPUSSI – On meillä jonkunlainen.
TYYNYLIINOJA: Näitä on helppo tehdä itse.
ENSISÄNKY- Pentu saa nukkua äp-laatikossa alkuun, laitetaan se vaikka pinnikseen.

Ruokailu:
IMETYSKUMEJA -
VASTIKETTA - 2 purkki on.
IMETYSTYYNY - En tiedä haluanko.
RINTAPUMPPU – Kamulta saatu.

Hygienia:
HOITOPÖYTÄ - Löytyy.
AMME – Flexi Bath on.
KYLPYMITTARI- Äp:n pakkauksessa on.
KYLPYPYYHE – Äp:n pakkauksessa on.
PEPPUPYYHKEITÄ – IKEAsta.
KYLPYLELUJA – Yksi kylpykirja on.
HARSOJA – Pitää saada LISÄÄ!
VAUVAÖLJYÄ -
TALKKIA -
TOPSITIKKUJA - On jo
PUHDISTUSLIINOJA – Ei ole.
KERTSIVAIPPOJA – Pikku pikku vaippoja on, kiitos S!
NENÄFRIIDA – Tän vois hommata sitten kun sitä oikeasti tarvitaan.
ITKUHÄLYTIN - Ei varmaankaan tarvita?
SYÖTTÖTUOLI – Sillä ei ole kiire.
TUTTI – Löytyy ensitutteja ja isompia, uusia ja vähän käytettyjä.

TUTTIPULLO – Näitä on montaa erilaista, Mamin anti-colic 2 eri kokoa, aventin pulloja jne. Yksi itse ostettu, loput saatu.

Vauvanleluja:MOBILE - Ei ole, tekisikö itse?
VAUNULELU – Ei ole.
HELISTIMIÄ – PiiPaa Desingin kissahelistin onnnn!
PEHMOKIRJOJA – Voisi itse tehdä?
PEHMOLELU – Sen pitää olla joku aivan ihana, ei ole vielä tullut vastaaan.
LEIKKIMATTO – No ei ihan virallinen, mutta vauvalle on nalleleopardi matto lattialle, jolla köllötellä :P
SOIVALELU – Ei ole, tarviiko?
SITTERI – Onn. Kirppikseltä.
POMPPUKEINU – Äh ei tulis kuitenkaan ripustettua.


Apteekista:
KEITTOSUOLAA - Mihinkä tätä tarvitaan?
D-VITAMIINIA -
KORVALÄMPÖMITTARI – Uusi kuumemittari pitäisi hommata joo.
CERIDAL INTIME - On jo, tosin lopussa ja vanhentunu. Näitä ei vissiin enää edes myydä?
BEBANTHEN - Löytyy
BURANAA – Ibusal, Panadol?

Äidin jutut:
IMETYSRINTALIIVIT – Kaverilta saatu monia, tosin tiiä sopiiko sitten. Bravadolta haluan ainakin YHDET hyvät vielä hommata.
IMETYSTOPPEJA/-PAITOJA – Ei olee.
MUKAVIA LÖGISASUJA – löytyy löytyy.
TERVEYSSITEET – Pikkuhousunsuojia. Eli pitää hankkia varmaan vahvempia :D
LANSINOH – Ei ole.
LIIVINSUOJIA – Ajattelin tehdä itse.

Muuta:
VAIPPAKORI – Eli likasille kertovaipoille, oottaan pesua?
HOITOLAUKKU – Ei ole, mutta löytyy laukkuja joten ehkä ne menis.
VAUVAKIRJA – hihhih löytyy.
VIERASVARAT JA VALMIIT RUUAT PAKKASEEN – Jos näitä alkaisi pikku hiljaa opetella leipomaan.
KUMEJA - Näitä meillä on jo, äp:n pakkauksessa tulee lisää vissiin.

En saanut soitettua sunnuntaina vuokraemännälle, pitää kattoo nyt millon soitan. Mä lähdin eilen pari tuntii aikasemmin töistä, kun masu oli sekasin, heikotti ja kaamee tärinä päällä. Kouluttaja piti saarnan että en saa "urheilla" ja heti sairaslomaa hakemaan jos vähänkin tuntuu siltä. Mutta tuolla on kivaaa, ja kun kuitenkin olisi vaan tää viikko jne. Ja kaikki heti ajattelee että laiskapaska, kun tuntuu ettei kukaan oikein tajua että oikeasti on VAIKEA olla. Tuntuu että kaiken laisai vaivojaki on nyt yhtäkkiä tullu, missään ei ole hyvä istua tai makoilla, seisoa, heti alkaa kolottaan selkää tai jalkoja. Ja muutama nopeampi askel, niin vatsaa kiristää ja pistää. huoh. Ja pelottaa välissä että jos tuo ipana tulee liian aikasin pihalle jne. 

Nii ja kuten kellosta voi huomata, mä en saa nukuttua kun on HUONO-OLO. Niin että sekin on tullut tässä takaisin. Aivan mahtavaa.

Ehkä haen sitä saikkua. Ärsyttää vaan jos pitää taas mennä johonkin päivystykseen ja maksaa 13 €. Nii tuli perjantain reissusta jo lasku. Jeejee.

Pesänrakennusvietti osa 1

Eilen meillä rakenneltiin vähän pesää. (Miksi tuo kuulostaa niin likaselta? :D)

Joka aamu herätessäni tämän viikon aikana, olen mietiskellyt miten järjestämme makuuhuoneen uusiksi, ja mitä voisin tehdä sen eteen jo sillon aamulla, ennen töihin lähtöä.

Eilen pääsin vihdoin touhuamaan miehen kanssa. Eli The Jenkkisänky muutti vastakkaiselle seinälle, peilipöytä meni puoliksi, pöytä osa jäi eteiseen ja peiliosa muutti kellariin. Sitten hoitopöytä meni ikkunan viereen nurkkaan, ja koirallekin on mukavasti tilaa nukuskella. Tosin pinnasänky vie mahdottomasti tilaa sitten kun se tulee, että sääliksi käy koiraa sitten. Mutta ei voi mitään, makuuhuone on nyt tuon kokoinen, ja sen kanssa pitää vähän pelata kun meillä vähän vetää jostain seinän ja ikkunankarmien välistä, niin pitää hyvin suunnitella.

Nyt makuuhuoneeseen pitäisi saada uudet verhot, lipasto ja pinnasänky. Tosin en tiedä miten ja mihin se lipasto nyt enää mahtuu.. voisi sen laittaa ikkunan eteen, mutta sitten se peittää arvokasta patteritilaa, eli patterin eteen tulisi.
Toinen vaihtoehto olisi hyllyt seinälle, mutta mulla aina jotenkin hirvittää seinähyllyt, että kestääkö ne.

Vauvan kamoille ei ole TILAA, eli pakko olisi saada se lipasto. Myrrr..

Vuokraemännälle soitan huomenna ja esitän toivomuksia.  
Toive nro 1: Eli väliovi tuohon meidän "ulko-ovelle" eli joka johtaa käytävälle ja rappuun. Pääajatuksena itsellä siksi että koira rentoutuisi eikä mahdollisesti stressaisi niin pahasti rapusta tulevia ääniä. Mutta vuokraemännälle esitän nämä syyt: Äänet ei kantaudu kotiin, meidän äänet ei kantaudu käytävälle, ovesta vetää, käytävältä tulee epämiellyttäviä HAJUJA (kuka täällä tupakoi???) ja se olisi aivan melkein VAATIMUKSENA tähän kämppään, en käsitä miksi meillä ei ole väliovea kun muilla asukkailla on. Ja meillä kuitenkin tuo ulkoovi on olohuoneessa melkeimpä, ei tossa eteistä ja olkkarii jaa kuin hyllykkö.
Toive nro 2: Pillusuihku. Eiks se sitä nimitetä noin? Vai mikä se on joka on niiku pesulavuaarista siinä vessanpöntön vieressä? :D Eli siis tän tahdon ihan vauvan takia. Meillä on pieni pesuallas, ja tolla suihkulla saisi kätevästi sitten kakat huuhdottua vaipoista ja sitten muutenkin vauvan pyllyä pestyä jne jne. Ei tollasen asentaminen varmaan iso juttu olisi.
Toive nro 3: Suihkulle teline. Eli siis suihkuteline, mihin sen the itse suihkun suuttimen voi laittaa ja kädet jää vapaaksi. Nytten meillä ei oo sellasta ollenkaan, ja se suihku roikkuu joko hanan päällä tai sitten sellasessa korissa jonka oon väkertäny suihkun ylle. Hmm.
Okei siinä ne oli. Tietty löytyisi vielä Toive nro 4: Ammeen hävitys suihkusta, mutta se on jo sitten niiin iso projekti että en halua.

Jos nämä 3 ekaa toivetta saan niin olen hyvin hyvin tytyväinen vuokralainen. Ja sitten asun mielelläni tässä asunnossa ja talossa siihen saakka kunnes meidän tulevaisuus taas meitä vie. :)



Kellariakin siivottiin, sieltä läthi ihan hulluna pahveja ja turhia laudanpätkiä roskiin. Järjesteltiin uudelleen, ja sinne tuli tosi paljon tilaa! Vauvan kaukalo ja sitterin runko muutti nyt vielä kellariin talteen, koska ne vaan likaantuu meillä kotona. Sais tulla kyllä jo kinokset, mie en jaksa tota hiekan määrää mitä tulee sisälle!

Sitten vaivaisuudesta. Eli 6 tuntia seisoskellessa siellä harjottelussa on jalat kyllä aika muusia päivän päätteeksi. Mulla on niin huonot kengätkin aina, mutta muita nyt ei oo. Alaselkää särki aluksi, mutten huomannut sitä jalkakivun rinnalla. Perjantai yönä sitten heräsin alaselän kipuiluun, enkä saanut selkää täysin suoristettua, vaan menin kuin känkkänen mummo kadulla.
Päivystykseen piti mennä, eivät ottaneet mua terveyskeskukseen. Hitto jos sieltä nyt tulee joku klinikkamaksu-lasku joka on 27 €, vaan sen takia että istahdin 2 minuutiksi lääkäriä vastapäätä (huom. ja tätä odotin reilun tunnin) ja sain sairaslomalapun. Ja mikä hauskinta, en saa tuosta edes sitä hiton 9 euron ylläpitokorvausta! No ei se paljoo lohduttaisikaan. Jos olis ollu FLUNSSAA niin oisin sit saanu sen sairaslomalapun ihan terveyskeskuksesta. Persiiistä.

Mutta eilen selkä oli ihan fine, mutta sitten on alkanut muut vaivat. Eli käytin koiraa ulkona, ja kävelin ihan reippaasti, inhimilliseen tahtiin, ja sen jälkeen monta tuntia särki tuonne housujenrajalle alavatsaan. Panadol ja 2 tunnin unet auttoi, mutta sitten alettiin järjestään tota makkaria, niin taas tuli se särky. Ja nyt tuntuu että selkä kipeytyy tosi nopeasti. Yhhhyhhyy, nyt ne raskausvaivat vissiin oikeesti alkaa.
Viikko harjottelua olisi vielä, toivottavasti mä nyt saan sen kunnialla loppuun. Siellä on muuten ollut tosi kivaa, yllättävän moni eri ammattinen ihminen siellä on töissä, ei ne kaikki oo farmaseutteja, faromoneja tai lääketeknikoita. Moni on ihan merkonomi.

Tänään mennään Kauppakeskus Zeppeliiniin, wiihuu! Sieltä aijotaan katsoa niitä verhoja ja sitten uutta päiväpeittoa. Harmi kun siinä kauppakeskuksessa ei ole anttilaa tai kodin ykköstä. Kärkkäisellä käydään varmaan myös, sieltä nyt löytää pakosta vaikka ihan vaan karkkia!

Uusi sänky, neuvola ja muljuntaa

Meille kotiutui maanantaina uusi sänky. VALTAVA sänky joka vie nyt 90 % tilaa meidän makuuhuoneesta. Jenkkisänky. Mutta on se vaan niin IHANA <3 Sinne nukahtaa hetkessä eikä sieltä tahdo nousta ylös (no tämä on vähän ongelmallista) ja se on myös koettu hyväksi lemmenleikkeihin ;)
Koira ressukin näyttää nin pieneltä kun sängyn päältä sitä katselee.

Neuvolassa tulikin käytyä jo eilen. Muutin sitä aikaa. Noh mulla oli TAAS uusi terkkaopiskelija mua tutkimassa jne. Painoa oli tullut 947g/viikko, tähän paheksuvaa kommenttia "voi voi", verenpaineet oli 118/72, hemppa laskenut 117, sf-mitta oli 23,5. Sykkeet kuulemma hyvät vauvalla. Kysyin influenssa rokotteesta, että kannattaako ja suositellaanko sitä raskaana oleville. Ekaksi sanoi että suositellaanhan sitä, sitten kerroin että itse kuitenkin olen perusterve ollut, mutta olisi kuitenkin suojaa lapselle siitä. Tähän sitten tämä harkkaterkka päätään pudistellen "vauvalle parasta suojaa on ettei mene ensi kuukausina marketteihin eikä vieraile muissa paikoissa". No DAA pitiäähän sitä nyt kaupassa pystyä käymään ja en ajatellut koteloitua 2-3 kuukaudeksi NELJÄN seinän sisään. Siis niin raivostuttavaa. Kelajutuista sen verran että sain raskaustodistuksen, ja että tee hakemukset netissä. Ja neuvolalääkäri olisi sitten 22.11. Saa nähdä, sielläki mulla on varmaan joku VITUN harjottelija tai muu PUUPÄÄ.

Eli kuten näkyy niin edelleen ärsyttää aivan suunnattomasti koko helkkarin neuvola. Edellisen terkka harjottelijan oisin voinu hyväksyäki, oli sentään mukava ja kiinnostunu, tuo nyt oli joku näsäsviisastelija niiku se mun "vaki" terkka. Tuli olo niiku jollain karjalla, yks sisään, toinen ulos. Ei mitään antanu kyllä toi käynti.

Voishan tuon vaihtaa, mutta en tiiä jaksanko talvella möngertää 3-4 kilsan päähän toiselle neuvolalle. Ärsyttää. Voi että potuttaa, enää en mene ilman miestä mihinkään!

Vauva liikkuu kovasti. Se oli oikein mukavaa matkaseuraa kun käytiin pääkäaupunkiseudulla viime viikolla. Mut on vaan iljettävän näköstä kun näkyy ne liikkeet ulos päin, iyhh. Tänään antoi kunnon rumpusessiotki kun kamppailin itseäni sängystä ylös. Uskon muuten tietäväni milloin vauva nukkuu ja milloin ei (no joo, jos ei liiku nii eiköhän se nuku). Mutta millon herätään ja silleen. Noh jotenkin. jotain yhteyttä meillä on!

Mä olen työkkärin kautta yhdellä kurssilla. Tänää meillä on kuntotesti. Siis ihans ellanen keponen, mun ei tarvii kaikkee tehdä, mutta 2 kilsan kävely, sehän menee helposti! Eikö? Sit ensi viikolla alotan 2 viikon harjoittelun. Kiva kun saa jotain vaihtelua tähän, mutta toi uusi sänky kyllä houkuttaa enemmän aamuisin. Noh sitten on kiva taas kotona vaan olla ja suunnitella joulua ja joululahjoja kun harjoittelu loppuu. Ja saa sitä extraahaaki 9 € ylläpitokorvaus per arkipäivä. On sitä rahaa jolla shoppailla joululahjoja.

Mie laitoin eilen äitiysavustus ja rahahakemukset kelaan netissä. Tänää pitäisi viedä vielä toi raskaustodistus niin ei varmaan kauaa mee että saa sen pakkauksen. Ja mun ostama KAUKALOKIN kotiutui eilen! Ostin sne siis serkun liikkeestä viimeviikolla, son ihana! Ja serkkukin oli niin iahna että se lähetti postissa ton kaukalon ja kaverilta saadut vauvakamat, ettei mun tarvinnu raahata niitä junassa jne.

Mieskin tykkäsi :)

Pälätystä

Täällä vaivaa vähän kummalliset olot. Välissä tuntuu että niin masentaa ja väsyttää, vaikka mitään syytä ei olisi. Ja kiukkua aiheuttaa herkkujen himo, kun koko ajan, joka päivä pitäisi saada jotain HYVÄÄ.

Eli mulla ei noi lakot pidä eikä onnistu. Piste.
Painoa on tullut kuukauden aikana jo 4 kg, eli joki kilo per viikko, HUHHUH!

Jotenkin ei vaan nyt mikään oikein kiinnosta. Mä olen menossa huomenna Helsinkiin ja nään mun ihanaa ystävää ja sen lapsia, toista ensi kertaa, ja sekään ei tunnu niiku missään. Jotenkin en vaan käsitä että sinnekin olen menossa.

Vauvan vaatteita on tullut pestyä. Nyt ne on kivasti hoitopöydän laatikoissa jemmassa. Vaatteet jotka karsittiin ettei kylllä varmaan käytetä saa mennä kellariin tai jotain. Kaappejakin siivottiin miehekkeen kanssa, sinnekin tuli tilaa. Ja löydettiin hulluna lisää kamaa mitä ois voinu sinne kirppikselle viedä. Pitää siskon kanssa suunnitella jos vuokrattas taas pöytä kirpparilta. Makuuhuoneesta pitäisi vielä purkaa peilipöytä. Se on melko vähäsellä käytöllä, mutten halua täysin luopua siitä, kun äitini sen mulle on joskus ostanut, niin kellariin talteen. Sitten crosstrainer menee varmaan taas olohuoneeseen makkarista, vaikka haaveilin joulukuusesta sen paikalla olkkarissa. Noh katotaan nyt.

Näillä järjestelyillä on nyt sen takia vähän kiire, kun alle viikon päästä meille tulee uusi sänky, 160 cm leveä jenkkisänky. JES käytiin viimein se ostamassa Sotkasta! Polttaisin jos kehtaisin ton mun vnahan 120 cm sängyn, voi että se on ollut ihan hirvee nyt viimiset kuukaudet. Mulla kun toi kääntyminen ja sängystä nousu jo nyt jarraa, nii koko sänky heiluu monta kymmentä sekuntia ku mie käännän kylkeä.

Saas nähdä miten pinnasänky saadaan tonne mahtuun :D Mut se tuleekin sitten varmaan viimeisenä meille.

Pitäisi imuroida tänään, mulla niin ärsyttää toi hiekka ku sitä kantautuu niin helposti. Ja pitäisi päättää minkä kassin otan mukaan sinne Helsinkiin. Aijonko pärjätä ihan repulla, vai otanko "treenikassin", tosin siihen tulee helposti ahdettua kamaa tosi paljon, ja sitä mä en kanna niin helposti kuin reppua. Ja kun tulen junalla takaisin on mulla myös turvakaukalo kannettavana, sen kun aijon ostaa sieltä. Ja mitä lie ties ostan sieltä muutakin!

Ultran jälkeen on myös ollut vähän silleen tyhjä olo. Kun nyt ei auta muu kuin odotella melkeempä vaan synnytystä, ja siihenkin tuntuu olevan niin pitkä matka. Tai alan turtua tähän kotona olemiseen.

Mähän olen siis työttömänä ollut kesästä saakka. Ja mä en valita, mielelläni töissä olisin, mutta kun niitä nyt ei ole. Mä tunnen itteni kuitenkin onnelliseksi ja tyytyväiseksi, töitä kerkeää varmasti tekemään sitten kun niihin on mahdollisuus. Vaikka nyt on tätä alakuloisuutta, niin olen tyytyväinen. Mulla on katto pään päällä, saan syödä liiakseni ja olen terve.

Mutta onneksi työkkäri on järjestänyt minulle ohjelmaa, eli ensi viikon maanantaina mulla alkaa työsovleuvuuskartoitus. Pitäisi vaan päättää että mitäs alaa multa kartotetaan, mitä mä mahdollisesti haluaisin opiskella lisää ja tehdä työkseni. Voih en kyllä tiedä yhtään!

Ei se auta. Ku porskuttaa päivä kerrallaan. Tulisi jo se joulu!

Rakenneultra

Eilen käytiin ultrauttamassa meikän massua.
Kaikki oli kunnossa, vauvan painoarvio 435 g, vastaten viikkoja 21+4, vaikka oikeasti oli 21+1. Liikettä ei ollut niin paljon, oli vielä reesu unessa. Mutta sen vuoksi saatiin ihastella ihan joka ikinen raaja ja munuainen ja varvas ja sormi kun pysyi paikoillaan :D Erityisesti kasvot ja pää oli mielenkiintoisia. Hienoja ultrakuvia saatiin mukaan 3 kpl. Myös sukupuolilupaus saatiin, vaikka kätilö ei vannonut siihen, vaan veikkauksen antoi.

 

Tässä kuvassa pirpana tietää, että molemmat vanhemmat tykkää Misfitsistä >:D

 Ja vähän vartalokuvaa.

 Ja paksut pohkeet myös on peritty äidiltä :D

Ennen kuin paljastan sukupuolesta teen pienen testin, tää on melkein jopa paikassa saatavilla. Eli tummennettu kohta vastaa minun tuntemuksiani:

tyttö tiedossa..      poika tiedossa..

* Vatsasi on levinnyt sivulle. * Vatsasi on pystyssä, eikä se näy takaapäin.
* Mielesi tekee makeita ja herkkuja ja hedelmiä. * Himoitset suolaista ruokaa, lihaa ja juustoa.

*Olit yhdynnässä muutamaa päivää * Olit yhdynnässä ovulaatioaikaan.
ennen ovulaatiota.

* Viiva vatsassasi päättyy napaan. * Viiva vatsassasi jatkkuu aina rintojen korkeudelle. (Karvainen "viiva" löytyy :D )

* Vauva potkii hillitysti. * Vauvan potkut ovat voimakkaita.

*Edellinenkin lapsesi on tyttö. * Odotat esikoistasi tai edellinenkin lapsesi on poika.
* Voit pahoin raskauden alussa ja näytät nuutuneelta. * Et kärsi pahoinvoinnista ja hehkut kauniina.

* Olitte stressaantuneita lasta tehdessänne. * Elitte leppoisaa elämänvaihetta lasta siittäessä.

* Säärikarvasi kasvavat samaa vauhtia kuin ennenkin. * Säärikarvasi kasvu on kiihtynyt.

* Kätesi on aiempaa pehmeämmät. * Kätesi kuivuvat helposti.

* Vauvasi sydämen syke on yli 140. * Vauvasi sydämen syke on alle 140.
(mulle ei ole kertaakaan sanottu mitään lukuja sykkeestä, eli en osa vastata)

* Olet normaalia kiukkuisempi. * Olet rauhallinen ja hyväntuulinen.
* Vauvasi hikottelee usein. * Vauvan isä lihoo odotusaikanasi.

* Ikenet verestävät odotusaikanasi. * Jalkasi ovat aiempaa kylmemmät.


Eli 8 vastausta tytölle, 5 pojalle. Hmm.

Mutta joo tyttöä me taidetaan odottaakin. :D Se on ollut nyt molemmilla vahva tunne, ettö tyttö tulee, jakätilö antoi varovaisen veikkauksensa tytön puolesta.
Meille tulee tyttö vauva!! :D

Mie sai myös isyyspakkauksensa, oli kovin innoissaan ja yllättynyt! :) Tykkäsi kovasti.

Ihmeellistä. Jännää. Ei enää pitkästi. Hui. Nyt mä saan varmaan pessä niitä vauvan vaatteita?

Kohta syömään vietnamilaiseen ravintolaan ja sieltä leffaan. Laatuaikaa rakkaan kanssa <3


Keelya ja pirpana rv 21+2

Puoliväli ohitettu!! =)

Eli puolessa välissä mennään, ihanaa! Nyt enää saman verran aikaa (tai -2 tai +2, millon päättää sitten tullakin) ja sitten me saadaan meidän oma lapsi! Ihmeellistä, jännää!

Alkuun mahakuva päivitystä raskausviikko 19+6 tiistai 4.10:

Eli masunen on kasvanut ihan hirmuisesti! Potkuja ja nyrkin iskuja satelee jatkuvasti, välissä ehkä liiaksikin kun istuessa alkaa tuntua vähän ällöttävältä, voitte varmaan kuvitella tai tietää tunteen kun koko ajan mahassa "kupliii" :D
Mutta siellä se on, ja vetelee ilmeisesti edelleen tmpäri rallia. Yhden hetken aikana tuntuu venyytykisä ja potkuja toiselta puolen mahaa, sitten ne tuntuukin pian ihan toisesta suuntaa mahaa. Mies tuntee vauvan liikkeet kanssa, tunsi jo viime viikolla :)

Paino mulla on nyt sitten 65 kg. Se nousi tuossa viime viikon aikana TOSI paljon, ku mie syön ihan koko ajan. Ja sillon se syöminen oli pullaa, karkkia..
Ehheh. Nyt sitten miehelle julistin makealakon alkaneeksi! Mutta tässä on sellaiset ohjeet, että arkena ei syödä pullaa, karkkia, sipsejä eikä limsaa. Viikonloppuna on vapaat kädet, koska ei muuten tule yhtään mitään.
Ja paino sitten stoppasi vaikka pelotteli tuossa maanantaina 66 kg lukemalla, mutta se oli ilmeisesti viikonlopun raskasta lastia suolessa :D

Siis tämä himo, ajatus on siis koko ajan ruuassa. Koko ajan pitäisi olla syömässä jotain! Satsumoita ja jogurtteja menee nyt tosi paljon. Eikä auta asiaa ede se syöminen, eli ihan sama onko maha täysi ja oikeaa ruokaa syöty, aina vaan tulee lisää himoja että hei haluaisin mannapuuroa, riisipuuroa, mansikkajäätelöä, pandan lakuja, banaanilimukkaa JNE! Huhhuh.

Neuvolassa käytiin 22.9. paineet oli 128/66 ja pitkästä aikaa multa otettiin hemppa 121. Oli terkkaharjottelija tuolloin, itse asiassa mun vanha tarhakaveri :D Oli kyllä tosi kiva, vaikka tosi varvainen dopplerin kanssa ja painellessaan mun mahaa. Eli ei kurkittu vauvaa sillä kertaa. Heti alkoi kihistä päässä kun se meidän oma terkka tuli paikalle, heti intämässä vastaan mulle kun kerroin mistä liikkeet tuntuu jne jne. MYRR! Ja määräsi mulle rautaa syötäväksi 1 päivässä, Obsidania. Sitä siis itse ehotin kun mulla on sitä edelleen kaapissa verenluovutuksista. Melko helposti määräsi mulle mun mielestä tuota, mut..
Seuraava neuvola onkin sitten vasta 31.10 eli rv 23+5.

VIIKON PÄÄSTÄ! Juuri näihin aikoihin me odottelemme tai ehkä jopa katselemme meidän pikkusita kun se ultrataan. Edelleen toivotaan kovasti että saataisiin vinkkiä sukupuolesta, vahvasti tyttöä odotellaan olojen puolesta, mutta ei voi tietää. Näen unta tyttärestä ja puhuttelen jo mielessäkin tyttärestä. Eli kuitenkin siellä se piiiippeli heiluu kuvassa :D Ja eikä sekään haittaa yhtään.
Myös jännittää että onhan kaikki kunnossa, mutta yritän olla ajattelematta asiaa, koska en halua turhaan itseäni huolestuttaa, se ei ole hyväksi mulle eikä vauvalle.

Mitä voin kertoa muuta raskaudestani tällä hetkellä?
Noh maha on tiellä jo. Sohvalta tai sängystä nouseminen alkaa olla kohta vyörymistä, kenkiä on hankala laittaa. ja meinaan kaatua jos olen kyykyssä, ja yritän nousta ylös. Myös mies on huomannut kömpelyyden lisääntyvän, ja onkin aina satatarkkana mun kanssa, että ottaa kiinni jos johonkin suuntaan vyöryn :D Muisti on myös aivan kamalaa. Unohtelen asiat hetkessä, saatan miehelle muistaa mainita asioista tyyliin viikkoa liian myöhään jne.
Myös omaa raskauden ajan kieltä on havaittavissa, ja sitä en ymmärrä edes mitään. jotenkin "nipamonupa ta pu" kuulostaa melko läheltä uutta kielen käyttöäni.
Pissalla käyn jatkuvasti. Siis ihan koko ajan. Meillä menee vessapaperirulla PÄIVÄSSÄ! Oikeesti, ei oo kauheen ekologista. Luin jostain vauvaoppaasta että vauva on nyt opetellut nieleen ja pissileen tonne lapsiveteen, ja se vesi uusiutuu koko ajan, joten kaksi olentoa kun juo ja poistaa kuona-aineita, huomioiden että toinen kasvaa kovaa vauhtia, niin ei ihme että pissattaa. Ja janottaa.


Mitäs muuta vielä..
Ah isyyspakkauksessa olen edistynyt! Ostin siihen kuohuvaa, Teho-energiajuoman, pikakahvia ja sisu-pastilleja! Uskallauduin siis Alkoon, kun sain naamioitua itseni näyttämään ihan vaan lihavalta nuorelta naikkoselta. Ois ollu kyllä varmaan hyvä näky jos oiken ison mahan kanssa olisin siinä cittarin kassalla ollu Energiajuoman, pikakahvin ja sisu-pastillien kanssa! :D
Ostin myös pienen sinisen 62cm (vai oliko 68cm) podyn, oli tosi herkun värinen! Siihen olisi tarkoitus painattaa jotain Isi rakastaa minua, tai vastaavaa. Katselin Tiimarissa tekstiilivärejä, mutta oli niin herkun hintasia ettäh.. eli yritän etsiä oman vanhan valkoisen tekstiilivärin tuolta jostain, jos se olisi vielä käyttökelpoista.

Isyyspakkauksen annankin sitten JO ensiviikon perjantaina. Tai jo torstaina pitää katsoa. Perjantaina on meidän kihlapäivä 14.10, jolloin kihloista on kulunut se 3 vuotta. En tiedä onko tapana juhlia enää kihlapäiviä kun naimisiin menty, mutta me nyt juhlitaan, käydään leffassa pitkästä aikaa ja syömässä, ehkä kokeillaan uusi intialainen ravintola, joka on tänne tullut.

Meillä on siskon kanssa kirpparilla pöytä tämän viikon, ja kivasti oli mennyt kamaa eilen kun käytiin kattoon taas. Meiltä meni läjä leffoja ja pelejä sinne, tänään vien taas lisää. Eli sieltä saadaan varmaan ihan kivasti massia sitten.
Mäkin olen löytöjä siellä tehnyt, mm. hoitopöydälle ankka-hoitoalusta ja sitten eilen ostin tollasen Nalle taljamaton. Voi sit vauva siin kölliä lattialla ollessaan :)

Mä muuten tilasin ellokselta tällaisen takin itselleni: äitiystakki

Oikea hinta on 99 euroa, mut tarjouksen jälkeen postituskuluineen sille jäi hintaa 67,50 euroa. Ja tuon saa varmaan myytyä sitten eteenpäin ihan hyvällä hintaa sitten joskus. Meinaa oma villakangas takki tekikin jo nyt tiukkaa, ja mä harvoin raskin itselleni takkeja ostaa, niin nyt tämän kerran.

Takeista puheenollen, äiti tarjotteli meille sen viime vuonna ostamaa kevytoppatakkia kirpparille, nii mä sitten huomasin että se sopii mulle. Menee nyt syksyllä kivasti, vaikka ei kauaa sovi, mutta kun omassa takissa ei vetska mee kiinni, niin ei tarvi olla uutta ostamassa. Ja hyvän näköinenkin oli se takki, tykkäsin.

Okei, nyt mä lopetan kirjottamisen.

Kotiin paluu, masun kasvu ja ihmettely

Lauantai aamuyöllä saavuimme viimein kotokotoomme. 5 yötä Roomassa oli ihanaa, näimme niin paljon, oli ehkä liian kuumaa mutta ikimuistoista oli kuitenkin. Taas yksi haave saavutetu ja uudestaan mennään vielä joskus :)

Kun oltiin kotiin tultu, aloin kuulostella ja huolestua että onko kaikki massusa kunnossa. En ollut varma liikkeistä ja muutenkin väsymys ja flunssa painoi. Eilen aamulla sängyssä sitten viimein tunsin selkeitä potkuja, ja illalla sohvalla makoillessa sain tuntea pikkusien potkaisuja enemmän ja vähemmän! Vielä siellä potkunyrkkeillään sittenkin menemään :)

Sain ensimmäisen kerran jo kommenttia että vauvamasu näkyy. Ja kyllähän tuo on kasvanut, kohtu on noussut tosi paljon. Ja paino mulla on noussut nyt 12 päivän sisällä 61,5 kg 64 kg. Vähän kauhistuttaa, kun torstaina on neuvola, ja en halua että paino nyt noin kovasti nousisi.  Eli laitan turvotuksne piikkiin ja syön ananasta.

Otin tänään aamulla kuvaa massusta. Eli kuvassa ollaan rv 17+6.

Huomenna alkaa jo 19. raskausviikko! Kohta ollaan puolessa välissä raskautta, uskomatonta!
Kuinka nopeasti aika on mennyt, kun toisaalta tuntuu että on ollut raskaana kauhean kauan. Mutta kohta jo kuukausikin vaihtuu lokakuuksi, ja täällä luultavasti tulee ensilumetkin lokakuussa. Ja kohta saa laittaa jouluverhoja, nyt jo saa pukea itsensä villasukkiin ja neuleisin. Syksy on aivan ihanaa aikaa!
Ja kuuma kaakao.. mmm..

Kävin eilen katselemassa vaunuja ittekseni. Ja uskon että meille tulee Z-linen rodeo combit. Ihastuin niihin tällä kertaa todella paljon, eli ne on samankaltaiset kuin Mutsy Urban Riderit. Ja ne on nyt inventaarioalessa, eli hinta on tippunut 469 eurosta 420 euroon. Mennään tänään yhdessä miehen kanssa niitä vielä katsomaan, että onko mies samaa mieltä ja tykkääkö. Sitten varmaan ostetaan ne. Kyllä me ne ostetaan. Sain aika hyvin vakuuteltua miehelle kuinka käytännölliset ja juuri meille sopivat ne on.

Miksi ne ovat sopivat meille?

• Vaikka ovat yhdistelmä vaunut, on ratasistuin erikseen asennettavissa
• Koppa on kova ja tilava
• Kun kopan ottaa pois, jää ratas osa helposti esim. varastoon ja vie todella vähän tilaa
• Kopassa on hyvät kahvat joista kantaa kerrostalossa
• Kevyet, pieneen tilaan menevät
• Kääntyvät etupyörät akselin ansiosta
• Perinteisen näköiset
• Kopan tai istuimen voi asentaa kummin päin vain
• Koppa helppo asentaa paikalleen ja pois
• Melko edulliset

Väreinä noista saa mustana tai sitten sellaisena hempeen violettina. Luulen että otetaan mustat. Ajattellen eteenpäin myyntiä, niin musta menee varmaan helpommin.

Vanhemmuus ja kasvatus

Aina sillon tällöin keskustelemme miehen kanssa arvoista ja omista mietteistä millaisia vanhempia ja kasvattajia haluaisimme olla. Mitä opetamme lapsellemme ja millaisesta näkökulmasta toivomme lapsen näkevän maailman. Miltä tahdomme suojella, ja mitkä koemme tärkeiksi kokea.

Näistä on tietenkin tullut nyt puhuttua enemmän tässä odotuksen aikana, ja olemme huomenneet että meidän ajatukset osuvat yksiin, näissäkin asoissa. Mikä on tietenkin todella hyvä, että osataan sitten vetää yhtä köyttä.

Olemme alusta saakka seurustelua olleet ns. vasta tuulen kulkijoita. Vasten läheistemme mielipiteitä olemme toteuttaneet haaveitamme ja tehneet asioita joista unelmoimme. Emme halua jäädä junnaamaan paikoilemme vaan kokea, toteuttaa ja nauttia.
Nyt viime aikoina on tullut ajatuksia että meidän elämämme nyt loppuu kun lapsi on tulossa. Me itse emme koe asiaa näin. Menemme nyt yhteiselle ulkomaanmatkalle Italiaan, ja haluamme luultavasti lähteä pian uudelleen. Jos kaikki menee hyvin, me menemme sitten perheenä, vauvan kanssa uudelleen. Olemme todistaneet moneen kertaan ettei raha ole se joka ratkaisee, vaan oma päättäväisyys ja halua toteuttaa. Vuoden sisällä, säästimme rahat häitämme varten. Opiskelijan ja siviilipalvelusmiehen rahoista. Emmekä näkeneet nälkää. Se on kiinni omista valinnoita ja elämäntavoista, mikä on mahdollista ja mikä ei.

Tahdomme tarjota sen saman mitä itse toivomme saavamme, paremman lapsuuden kuin omamme. Jotain mitä muistella vanhempana ja tuntea iloa näistä muistoista. 

Toivomme että lapsemme säästyy turhalta ahdistuksen, epävarmuuden ja hämmennyksen tunteilta. Jottei hän kärsi aikuisena siitä, mitä lapsuudessaan koki ja katkeruudesta.

Pointtina tästä sekavasta kirjoituksesta on siis se että tahdomme tarjota lapsellemme koko maailman, kannustaa häntä tekemään omat valintansa ja toteuttamaan omat unelmansa. Mikään ei ole mahdotonta, jos vain jaksaa yrittää. Tavara ei ole se joka takaa elämän, vaan kokemukset ja elämykset, muistot, ihmiset, tunteet.

Loppuun voisi lisätä että liikkeitä tuntuu :D
raskausviikko 16+1

Raskauviikko 15+0

Tänään tulee 15 raskausviikkoa täyteen. Jee! Enään 25 viikkoa, ja on laskettu aika :D Eli reippaasti yksi kolmannes ohitettu ja puuskutetaan kohti puoliväliä. Sen kunniaksi laitan KAKSI mahakuvaa, koska en osannut päättää kummasta pidän enemmän. Toinen on valoisampi, mutta näytän muuten  "tukevalta", kun toisesta taas erottuu vatsan profiili tosi hyvin. Molemmat kuvat on otettu hetki sitten.

Viime viikolla käytiin neuvolassa, ja kaikki oli ok. Ei ole sukupuolitauteja. Mistään kromosomijutuista ei puhunut KOSKA puuttui joku puteli tai veritulos tjn. Eli saadaan tietää sitten ensi kerralla lisää. Pikkasen ärsytti, kun mieskin oli mukana ja taas oli terkkarin sävy sellainen kuin KAIKKI miehet on ihan sikoja, eikä ne älyä yhtään mitään raskaudesta ja JOUTAAKIN ottaa osaa lapsen hoitoon jne. Kun me tasan Samin kanssa tiedetään että ollaan tasavertaisia ja miehestä tulee mitä maailman parhain isä, se on ihan varma! MYRR!

Mutta terkkari yllätti meitä jälleen, sillä hän oli saanut ultralaitteen alakerrasta itselleen. Se olisi mennyt vissiin varastoon tjn. Kuvakulma oli ylhäältäpäin, eli päälaki näkyi enimmäkseen. Sitten siellä herättiin ja alettiin venyytellä, ja hitsit oli siistiä kun näky kaikki reisi-, pohjeluut ja varpaat ja kaikki! Sitten alkoi sellainen vatkaaminen ettäh :)

Seuraava neuvola on 22.9 ja terkka meinasi että hänellä varmaan on tuo laite pitempään. Joten voi olla että saadan kurkata jälleen pirpanan touhuja ja ehkä se sukupuolikin selviää vahingossa... :P

Nimistä. Nyt tiedetään ainakin ensimmäiset etunimet ihan takuulla, tytölle tai pojalle. On meillä ne toisetkin nimet tiedossa EHKÄ, vielä ei olla aivan vakuuttuneita. Tai no mulla on ihan selvä asia, mutta mies vielä makustelee.

Saatiin jälleen vauvanvatteita puoli kassillista ja vaippoja läjä. Ja KANTOLIINA <3 Eli sekin on nyt hommattuna! Vitsit on niin ihania anteliaita ystäviä, tätä menoa meidäna uto ostaa mitään itse muuta kuin vaunut :)

Hoitopöytää olen miettinyt onko se niin tarpeellinen meille sittenkään. Kun esim. tässä asunnossa vessa on toisessa päässä asuntoa. Että ehkä teemme vaipan vaihdot millon missäkin, ja hommataan vain isompi lipasto, johon mahtuu sitten kaikki vaatteet ja vaipat.

Ja lakanoita olen mietiskellyt, että jos tekisin ihan itte pussilakanat jne. vanhoista lakanoista. Sillä nuo on ihan naurettavan hintasia kaupoissa, ja kun meillä nyt ei ole ajatuksena tehdä lapsia lisää vuosiin, niin ei tarvitse niitä hommata toista silmällä pitäen. Ja on se ihanaa saada omat lapsuuslakanat omalle lapselle käyttöön, kun vähän niitä kuosii uuteen muotoon :)

Lisää päivitystä tiedossa, kun saan kuvattua ja kerrottua mun villahousupöpä tekeleistä.

Kotihoidontukea korotettava

 

Nyt kun alkaa olla itsellekin vähän ajankohtaisempia jne. Niin bongasin tämmöisen adressin: http://www.adressit.com/allekirjoitukset/kotihoidontuki/start/18900

Eli tuossa nuo summat on ihan naurettavan pienet, jos haluaa jäädä lapsen kanssa kotiin. Itse koen reiluna, että annetaan saman verran rahaa kuin työttömälle, äiti sentään tekee jotain "työtä" joka päivä.

En enempää ala tästä nyt jauhemaan, mutta tuota voi jakaa esimerkiksi facebookissa, tuota linkkiä omalta sivultaan. Suosittelen.

rv 14+0 ja tulevaisuuden raha pohdintoja

Tänään pyörähti raskauviikkoja se 14+0 eli 15. viikolla mennään! Kävimme myös neuvolassa, mieskin pääsi mukaan kun sairaslomalla on, niin pyysin sitten että saisi sekin kuulla pikkuisne sydänääniä. Terkkari sitten yllätti, ja ultrasi minut, eli päästiin ihastelemaan pikkuista ruudun kautta :D
Kuvakulmana oli yläkautta, eli kuvassa näkyi pääasiassa PÄÄ ja sitten siellä alkoi heräily ja aamu verryyttelyt ja venyyttelyt jne. Oli todella hienoa nähdä kun toinen ojensi jalkojaan pitkäski ja näkyi kaikki pikkuiset luuta ja varpaat! Pienet kädet viuhtoivat sitten kuin nyrkekilyä olisi harrastanut. Meinasi tämä äippä jopa herkistyä kun niin kauan toista saatiin ihailla <3

Seuraava neuvola meillä on 22.9 eli 18+1 jolloin voi jopa selvitä sitten sukupuoli, ellei joku kärky tuota ultralaitetta terkalta pois :P

Noniin ja toisiin aiheisiin. Raha.
Eli täällä on ollut mietiskelyjä rahan puolesta. Meille tuli ihan kivasti tuota rahnaa häälahjana, ja nyt sitten on mietitty että laitettaisiinko säästöön isompi summa vai miten tehtäisiin. Hoksasin sitten, että onhan meillä noita opintolainojakin, miehellä on se joku 700 € ja mulla on sitten reipas 1500 €. Mun tarvii alkaa maksamaan vasta parin vuoden päästä tuota, ja miehellä se maksu alkaa tämän vuoden puolella. Heitin sitten miehelle että jos maksettaisiin tuo sen laina kokonaan pois. Ja heti alko hampaiden kiristely ja jotain että kun lapsikin tulee jne jne ei voi rahaa heittää pois. Mutta mitä järkeä on säästää, kun samaan aikaan maksaa lainaa pois, joka kerryttää korkoa kuitenkin, ja se korko on huomattavasti isompi, kuin säästäessä? Ei mitäään järkeä. Ja kivempi se on sitten säästää, kun tulee sitten sitä tuottoakin siitä, eikä vaan mennä koko ajan miinuksen kanssa.

Lisäksi hakiessamme matkavakuutuksia Pohjolasta tänään, heitti vakuutustäti meille sitten että eikö meidänkin olisi aika hankkia kotivakuutuksia jne. Tällaisesta saatiin tarjous eli Easy-vakuutus 15-25-vuotiaille. Ja lapselle kanssa! ÄäÄää.. Mies sitten totesi kotona että EHDOTTOMASTI lapselle vakuutus. Aijaa? Mitäs mä oon nyt tässä puhunu asiasta kuukauden päivät, niin on ollut vähän silleen että mmm. Mutta vissiin se ei sitten ole mua kuunnellut :D

Mutta näitä mietiskellään ja pureskellaan. Jätetään hetkeksi muhimaan. Nyt suunnitellaan ja keskitytään Rooman matkaan. Yksi asia kerrallaan.

Isyyspakkaus

Minä aion koota miehelleni Isyyspakkauksen. Eli siihen tulee tulevalle isälle suunnattua tavaraa. Ideoita saa paljon eri keskustelufoorumeilta, monet nykyään tekevät miehilleen tämmöisen, ja se on mukava tapa ottaa isä mukaan odotukseen. Ja tiedän että mieheni tulee rakastamaan omaansa :)

Eli meidän pakkaukseen tulee seuraavat asiat:

• Vauva - Omistajan opas-kirjanen
• Isien kirja
• Flexi Bath
• Tuttipullo Mam Anti-Colic
• Äidinmaidonkorvike
• Tutti ja tuttiketju
• Puhdistuspyyhkeitä
• Joku ihana "Iskän rakas"- vaate, esim. body
• Ensilusikka
• Enregiajuomaa
• Erikoiskalja tai miniviskipullo
• Brejk-suklaapatukka
• Pikakahvia

Eli kursivoidut on jo mulla hommattuna. Omistajan oppaan ostin käytettynä 3 eurolla, Isien kirja on ollut jo pitempään suomalaisessa kirjakaupassa 5 eurolla, on vähän sellanen ärsyttävän hauska kirja, eli ei tosissaan otettava. Flexi Bathia olen mettästänyt käytettynä, sitä ei myydä meidän alueella missään, muuta ku sitten eilen pääsin tuonne ruottinpuolelle käymään, niin oli pakko uutena ostaa. Ja vihreä tietenkin, jotain 38,90 €. Sitten ostin myös ton Mam Anti-Colic-tuttipullon, vihreän. Ja sen pienemmän pullon niistä, se oli 5,50 €.

Ruokahommelit nyt on ihan helppoja hommata, mutta juuri oikeaa tuttia ja ensilusikkaa en ole vielä päättänyt. Tutti saisi olla sellainen, joka menee jo ihan siis alle 2 kk, koska me ei aleta säästeleen tutinkäytössä. Vaikka itsellä on vinkkurat hampaat ollu juurikin liian pitkään ikään (öhöm, 4 wee...) käytetystä tutista, niin jos on itkunen ipana niin olkoot tutti auttamassa. Ensilusikkaan en ole edes yhtään perehtynyt, millanen olisi hyvä.

Ja VINKKEJÄ otetaan tuohon body asiaan! Tuntuu että H&M on ainut jolta löytyy, JOS löytyy, yleensä on tyhjää täynnä kun minä sillä käyn. Myös jos on joku nettiputiikki joka myy bändibodeja kelpaa tietää. Mies on raskaamman musiikin harrastaja, joten ne on yhtä rakkaita ku oma vaimo :D No ei oon mä rakkaampi.

Yksi ongelma tässä on myös, että miten jemmaan nuo kamat. Nyt on kirjat jossain kaapissa vaatteiden kätkössä, mutta toi amme ja tuttipullo on aika alttiina tällä hetkellä meidän kylmäkellarissa. Sinne ne eilen piti suoraan kaupasta kiikuttaa, ettei mies huomaa. Vissiin pitää järkätä varastoa. Se niin hyvä puoli tossa ammeessa, että se menee niin pieneen tilaan kun se on kasattuna. Ja se miksi sen halusinkin (mies on samaa mieltä, kun olen joskus esitellyt kyseistä ammetta netistä).

Toinen ongelma on se että miten saan pidettyä itseni hiljaa. Eilen piti aivan pinnnnnnistellä etten paljastanut mitä olin ostanut muuta, kuin meille hammasharjoja, itelle hupparia, kengät ja miehelle huivia. RRRRR kyllä on kova paikka. Me kun miehen kanssa jaetaan ihan kaikki asiat, salaisuuksia ei ole. Siis muuta ku tämmösiä kivoja yllätyksiä, mutta kuitenkin. Ja se isänpäiväkin on niin kaukana! Katotaan rakenneultran jälkeen, sinne asti ainakin nyt yritän olla kiltisti... :P

NT-ULTRA 12+1

Eli aamulla käytiin morjestamassa ultralaitteen kautta meidän pientä kasvavaa lapsen alkua sisälläni. Hui pelottava lause.

Kaikki on hyvin. Tällä hetkellä terve, hyvin vilkas sikiö. Niskaturvotus oli 0,9 mm, ja kokoa kaverilla oli 5,8 cm, eli vastasi kooltaan 12+2. Eli päivän heittoa oli.
Hyvin onnellisia ja tyytyväisiä ollaan. Nyt on taas yksi etappi takana, ja odotellaan rakenneultraa, joka on sitten 13.10. Meidän kihlapäivä on 14.10 :D

Uskomattomalta tuntuu, että niin paljon kuin se laps tuolla mun massussa liikkuu, ja mä en tiedä tai tunne mitään liikkeitä. Siis se on jotanki musta niin.. käsittämätöntä. olen yrittänyt varsin kuulostella että oisko siellä jotain, mutta ei niin ei. Nooh odotellaan, odotellaan :)

Sitten mahakuvaa eiliseltä, eli 12+0. Housut on sitten erit, eli tuulihousut, jotka on pikkasne kireemmät ku legginsit, hehheh.

No onko siinä nyt eroa? tuntuu kun kuvaan, nii ei mitään eroo saa. mut silmään kyllä on eroo. Nooh, kylläpä tuo kerkee kasvella.

Vaunuja pohditaan ankarasti, niistä lisää myöhemmin.. :P

Avioliitto

Nyt minusta on siis tehty Rouva Keelya :)
Koko viikonloppu ollut yhtä juhlaa, ja olo on loputtomasta väsymyksestä ja kipeistä jaloista huolimatta erittäin onnellinen. Mikään ei olisi voinut mennä paremmin, ei ole mitään valittamista. Valtava kiitos kuuluu kaikille, jotka uurastivat kanssamme, jotta kaikki menisi niinkuin meni.

Nyt voimmekin koko viikon MIEHENI kanssa keskittyä täysin vauvan odotukseen, tosin tulevaa häämatkaa syyskuussa pitää suunnitella lisää. Mutta tällä viikolla käydään torstaina kurkkaamassa vauvaa nt-ultrassa, eilen kävin verta antaan labraan, sitten pitäisi käydä vähän vaunuja ihmettelemässä ja mulle vähän vaatteita mettästämässä.

Nimittäin täällä meillä on kyllä jo syksy tullut, ihan pamahti kylmiksi kelit. Eikä mulla mitään päälle pantavaa! Ei mee kauaa toi mun vanha takki, tissit ottaa jo jarrua. Ja tuulitakista on hajonnut vetoketju, sen ehkä saisin korjattua. Mut se ei oo mikään normivetoketju, vaan sellanen joku vedenpitävä nii saa nähdä.

Tämmöinen elloksen softshell-takki olisi aivan ihana, mutta hintaa on se 89 €, ja pitäisi tilata kotiin, kokeilla kotona, ja sitten laittaa takaisin kun ei ole hyvä.
Joten haaveeksi taitaa jäädä.

Ja kengät mun pitää saada uudet. Noi vanhat vapaa-ajan kengät antaa vettä läpi, ja en takuulla talsi pitkin Rooman katuja niillä. Mun jaloille voi muuten sanoa hyvästit! Ongelmana vaan on se, että me ollaan pihejä. Ostetaan taas paskat kengät, ja ensi vuonna jo pitää ostaa taas uudet. Hmh.

Mutta torstaina on tärkeä päivä, toivottavasti kaikki on hyvin, vauva on terve ja porskuttaa normaalisti.

Pohdintoja ja painon pähkäämistä

Ja eiiii en ota stressi' nouseeko paino! Se nyt vain kiiiinnostaa, kun tässä kevät-kesän aikana on vaan paino kadonnut kuin tuhkatuuuuuleeen.

Niin mie nyt sitten huvikseni pohdiskelen asiaa.

Taustaaa: Olen aina ollut pyöremämpi. En ikinä ajattele itseäni lihavana, vaan haaveilen sporttisesta ja hyvä kuntoisesta vartalosta. Siitä että voisi hengästymättä nousta portaat jne. Ja juoksu on laji jota rakastan, mutta se aina tyssää mun polviin, jotka alkaa venkoilla ja kipuilla. Ja en ole tarpeeksi sisukas, saatan luovuttaa aivan liian helposti. Ja huono aloittamaan asioita.

Noh kuitenkin, mä aloin lihoa ihan kunnolla kun alettiin seukkaan miehekkeen kanssa 4 vuotta sitten. Paino nousi 6 kg. Ja se pysyi siinä, eli 66-67 kg, välissä haroi 68 kg. Ja pituutta löytyy vajaat 158 cm.

Olen aina haaveillut kokeilevani jotain dieettiä, rääkätä itseäni oikeibn kunnolla lyhyessä ajassa. Tietenkin toivoen nopeita tuloksia. Huhtikuussa sitten tein sellaisen dieetin kuin Sairaaladieetti. Aloituspaino oli 67 kg, ja se tippui 11 päivän aikana 62 kg. Sitten oli pakko lopettaa dieetti kesken, oli rankka, ja painoa tuli 2 kg heti ekan päivän aikana. Ja siihen se jäi, eli 64 kg. En muuttanut oikeastaan vanhoja elintapojani, tai itse en huomannut eroa. Tuolla dieetin tarkoituksellahan on muuttaa aineenvaihduntaa pysyvästi, että keho polttaa rasvoja jne. Netistä löytyy paljon tietoa. Ilmeisesti mun aineenvaihdunta muuttui, sillä paino jatkoi putoamista ja 63 kg oli vakiintunut. Nyt raskauden aikana paino on tippunut 62 kiloon.

Ja tämä on aika jännää. Itse en aluksi huomannut tuon dieetin aikan eroa, muuta kuin että tissit lupsahti ja oli "säkit" ilman "täytteitä" :D
Nykyään näen erona sen, että minulla on VYÖTÄRÖ. Tosin nyt kun on tää raskaus, nii turvotusta on tosi helposti ja en taaskaan näe eroa vanhaan.

Noniiiin. Mä löysin tämmösen Raskauspainolaskurin 
Eli mä tuun aika hyvin perässä vielä. Mutta aijon pitää silmällä painoa, en halua paisua 20 kg, koska tiedän että sitten oma eläminen ja liikkuminen hankaloituu kovasti.

Rv 10+0

Otin nyt 10 raskausviikon kunniaksi kuvan masusta. Eli se tosiaan pukkaa jo itseään pihalle, joko turvotuksen jne merkeissä, mutta sisään en saa enää vedettyä, niiku yleensä.
Jotenki näissä mun kuvissa se näyttää niin pieneltä. Noh eiköhän se ero ala näkyä sitten pitemmän päälle :D

 

Ny kyllä näyttäs vaan että läskit roikkuu :D

Eilen oli neuvola, otettiin pissa, hemppa ja verenpaineet. Hemppa oli 126 ja verenpaineet 95/66. Ei ihme jos pyörryttää ylös noustessa. Sitten sain lähetteitä nipun, että soitella äippäpolille ja larbrassa käydä. Seuraava neuvola on sitten rv 14+0. 

Hääjutut vähän aiheuttaa päänvaivaa. Odotan jo kovasti itse päivää, ja että saa sen alta pois :D Mutta meinaa noi sukulaiset olla vähän tommosia, tai miehen sukulaiset. Keksivät sitten alle 2 viikkoa häihin, että pitää yksi vieras vielä kutsua YHHYHHYYY! Onneksi ei asuta ihan lähellä, kyllä varmasti olis henkisesti raskasta tää meidän elämä, ja tiiä miten huonossa kunnossa meidänki suhde olisi. 

Mutta se siitä! Kohta pääsen soittaan sinne äippäpolille ja se on kivaa. Toivottavasti. 

ps. anteeksi vieraille, etten kommentoi takaisin ihan vielä, mun kannettava ei jostain hiton syystä anna mun kommentoida, vaan se pitää tehdä toisella koneella. Mutta kiitoksia kommenteista!! :)

Läjäpäin vaatteita!

Kylässä kävi ystävä perheensä kanssa. Heillä on suloinen muutaman kuukauden ikäinen poikavauva :)

He toivat sitten jo pieneksi ja käyttämättä jääneitä vaatteita ison ikean kassillisen verran! Aivan ihania ja hyväkuntoisia, sukupuoli neutraalejakin on, vaikka pari sinistä oli seassa :) Tykkään ihan mahdottomasti! Ja aivan ilmaiseksi sain, vaikka yritin kysellä että mitä haluavat vastaan. Jos tämmösiä lahjoituksia saadaan enemmänkin, niin eihän meidän auta ostaa yhtään vaatteita. Joten taidan suunnata shoppailunokkani kestovaippoihin ;)



Olot on mitä on, eilen olin sairaan väsynyt polttareiden jäljiltä ja unta palloon vaan koko ajan. Tänään nukuin jopa kello viiden vessakäynnin jälkeen melkein kello kahdeksaan, olipas ihanaa.

Nyt taas heikottaa kovasti, vaikka on tullut syötyä kaikenlaista. Alkaa tulla tämä iltapäiväpahoinvointi, ja pelkään pikkasen enemmän että oksennan vielä, kun perjantaina tuli wc-ankkaa ruokittua paremman kerran..

Nyt syömään taas jotain, ja ehkä päiväunoset voisi ottaa. Väsymys valtava.

Vauva Unia

Näin viime yönä unta, että meillä oli vauva pinna sängyssä, sylittelin ja katselin häntä. Vauvalla oli vaaleanvihrea valkoinen body päällä. Vauva halusi että syleilen häntä lisää, ja piti minusta tiukasti kiinni. Itsellä oli kauhea rakkauden ja onnen tunne, vaisto saada pitää vauvaa ikuisesti sylissä.

Oli kyllä jännä uni. Kun viime ilta meni mulla oksennellessa, ja ihan höpöksi. Tänään mulla on tiedossa polttarit alkaen klo 14.00, saa nähdä mitä tuleman pitää. Inhottaa vaan jos taas on huonoa oloa koko ajan...

Tein eilen loisto kaupat! Ostin viime vuoden äitiyspakkauksen kestovaipat vain 3 eurolla!
Ja huuto.netistä huusin kaukalo-lömpöpussin... Ups! :D

Okei, nyt rauhotun näitten ostosten kaa taas vähäksi aikaa, häät ensin ja sitten taas porskutetaan vauva juttuihin!

SYDÄNÄÄNIÄ!

Otsikko kertoo kaiken! :D

Eli terkkari soitti pari tuntia sitten, saisiko hän kokeilla ultrata minua uusiksi. 12.15 sitten selvisi, että minussa on ylimääräistä elämää! Paikalla sattumoisin ollut gynelogi meinasi että hienot äänet on, ja menossa on 7-8 viikko. Minä voin suostua tuohon 8 viikkoon, mutta 7 on mahdoton jo :D

Mutta siellä oli, ja pysyy! :) Mieskin oli iloinen kun soitin uutisesta, ja mennään juhlistamaan tänään ravintolaan tätä onnen hetkeä.

Terkka antoi sitten nopeasti uuden ajan,  menen eri neuvolaan ja eri terkalle, koska toi oma laitetaan kiinni, kun kaikki jää lomille. Eli ensi viikon tiistaina aloitetaan koko homma alusta niin sanotusti. Saa tietää ehkä nt-ultrien ajat jne.

OIh, kuinka onnellinen ihminen voi olla?

<3

Paino ja huono-olo

Kävin pitkästä aikaa, eli hui 3 päivään, puntarilla. Odotin että nyt varmasti on painoa noussut, kerta viikonloppuna tuli roskaruokaa ja muuta ei terveellistä syötyä, terveellisen ohessa. Noh se näyttikin -1 kg!

Eli paino on raskauden alkaessa ollut 62 kg, nyt se on 61 kg. Ja en ole liikkunut paljoakaan, koska huono-olo ei sitä salli. Tunnen isteni isoksi, kun rinnat ovan kasvaneet ja maha on koko ajan hyvin esillä. ELi se viimisin mahakuva jonka laitoin, nii ei tietokaan siitä enää.

Aloitan aamuni yleensä mango-piltillä. Sitten syön nesquik-muroja. Sitten esim. omenan. ehkä yksi keksi. Pari porkkanaa. Sitten alkaa tulla iltapäivä etominen. Sillon mikään ei maistu, kaikki haisee oksettavalle, ja tekee mieli vain oksentaa. Yritän väkisin syödä kurkkua, tomaattia, juoda mehua, maitoa, jogurttia, jotta saisin mahaan taas täytettä ja huono-olo menisi pois! Mutta se ei mene.
Sitten kello lähestyy neljää iltapäivällä ja tiedän etät mies tulee pian kotiin. Ja sitten pitäisi syödä ruokaa. Oikeaa ruokaa. Mitä? Mitä minä voisin syödä?

Vastaus: En mitään.

En pysty valmistamaan yhtään mitään ruokaa, koska kaikki hajut oksettaa, jääkaapin aukaiseminen tai liki keittiöön meneminen on ihan perseestä. Ja syyllisyys painaa, kun tiedän että pian tulee väsynyt mies kotiin, joka tarvitsee ruokansa jotta jaksaa taas, mutta minä en kykene tekemään yhtään mitään.

Ja sitten väsynyt mies laittaa meille ruokaa, mutta en pysty syömään. Naukkaan pari palasta, ja sitten työnnän jo lautasen pois, kun ruoka vain pyörii suussa, enkä saa kuin vedellä huuhdeltua sen alas.

Tiedättekö mitä tämä tekee minulle? Täällä olen päivät pitkät kotona yksin, enkä pysty tekemään yhtään mitään! Pyykinpesu on sellaista minkä voin tehdä. Ja yleensä kun mies tulee kotiin, saan hänestä ihmevoimaa, piristyn ja sitten taas kykenen toimimaan jotenkin. Mutta on hyvin uuvuttavaa kun arki on tämmöistä tasitelemista. Ja se että saan koiran edes käytettyä ulkona! Voi hitto, kun asutaankin keskustassa! Ärsyttää jo naapuristkin, kun tunnen että ne poraa katseellaan että ei päässy koira taaskaan pitemmälle lenkille.

Huomioksi tähän, erityisinä aamuina valmistaudun hyvin illalla jne. että ehkä pääsen aikasin aamulla käyttämään koiraa koirapuistossa. Ja siellä koira saa kaikista parasta liikuntaa ja elämäniloa uimalla ja juoksentelemalla. Enkä minä ole hihnassa nykimässä ja ärisemässä, että vauhtia nyt paskalle siitä! :)


Nt-ultrauksen kutsua mä nyt vissiin sitten odottelen, ja muihin helmikuisiin verrattuna, mun vuoro alkaisi olla niiku seuraavana listalla. Ehkä se tällä viikolla tosiaan selviää, millon päästään näkemään tuonne mun sisälle.


Toivon, että tämä huono-olo on sen arvoista, että nt-ultrassa löydetään jotain elävää, vahvaa, meidän tuleva lapsen alku.

Huoh.

Soitin terkkarille, ja sano ettei hän voi mitään tehdä, lähete laitettu menemään, nyt pitää vain minun odottaa sieltä puhelua. Eli varmaan ensiviikkoon menee, ja jos on kiireistä nii ei yhtään tiiä mitä ja millon tapahtuu.

Ja taas se puhu että jos on vuotoja ja kipuja niin päivystyksee. Eli sain sellaisen kuvan, että keskenhän sen nyt häätyy olla ku rouva ei tutkallansa mitään nähnyt.



*MONTA MONITUISTA KIROSANAA JA KYYNELTÄ*

Ultra: unsuccessful

Eli eilen aamulla käytiin neuvolassa. Heti ekana mentiin sinne ultrattavaksi. No terkkari ei löytänyt yhtään mitään. Vatsan päältä ultrasi. Meinasi että voi olla, jos on taaksepäin kallistunut kohtu. Laittoi lähetteen naisten polille tarkempiin tutkimuksiin. Sitten lähdettiin pois.

Tuo oli lyhhykäisyydessään. Nyt tulee kiukkua. Eli terkkari tivasi multa vuotopäiviä, millon plussatesti tehty, oireita, vuotoja jne. Haki syytä tai oiretta että en ole raskaana, keskeytynyt tai jotain. Ärsytti.

Muutenkin niin kummallisesti toiminut koko ihminen. Eka neuvolassa se ei ottanu mitään näytteitä jne, vaan ehdotti tota ultraa. Nyt sitten kun ultrasi tyhjää, niin ei hän voi tehdä mitään. Miksei voitu mennä niiku muillakin, että eka neuvolassa otetaan tarpeelliset asiat, sitten odotellaan nt-ultran kutsua jne. Itte suostuttiin tohon ultraan, mutta tuntuu nyt niin typerältä ku ei mitään vastausta saanu, ja jotenki vaan hylättiin kun ei oo varmistusta että on raskaana.

Soitin sinne naistenpolille, ja kerto ettei heille ole tullut mitään lähetettä mun nimiin. Kysyä terkalta uusiksi. Noh terkan puhelinaika on 11-12, jeejee. Tänään soittaa sille, että laittoko varmasti sen lähetteen jne.

Ja mä voin sanoa, että olen raskaana. Mun keho on muuttunut niin paljon, että jotain on tapahtunut. Ja eilen sitten avasin mun oksennussaldonkin. Hurjaa.

Äh olo on jotenki koko ajan vaan niin ärsyynytyt. Ei kiinnosta mikään. Ja huonoa oloa niiku 24/7. Pläh.

Anoppila

Anoppilassa käyty. Oli mukava viikonloppu :)

Sanoin miehelle, että saa tällä kertaa kertoa niin saa mieskin välissä kunnian. Se sitten osotteli ja kerto että "sä olet tuleva mummo, isotäti ja isomummo". Ja heti ne riensi halaamaan MINUA! Miksi minua, mieshän se tässä juuri kertoi tulevansa isäksi :D No sai se tuleva isäkin sitten halauksia ja onnitteluja. Tosi iloisia ja onnellisia olivat uutisesta. Ihanaa vaihtelua.

Anoppi sitten viikonlopun aikana kaikenlaisia omia mielipiteitään päästi, mies oli aikasemmin sanonu mulle, että antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Esim. lapsi TIETENKIN kastetaan, me muutetaan 300 km lähemmäs, ettei minun äiti OMI lapsenlasta, kissat pois jne. Ja nimi ehdotuksia, kaikenlaista. Ihan kaikkea en antanu mennä ohi, vaan pamauttelin takasin. Meidän lapsi, meidän elämä. Anoppi on tosi kiva, mutta onneksi sitä tulee nähtyä aina vaan pätkissä, en jaksaisi kuunnella sen juttuja ihan surutta, vaan yhteentörmäykset olis väistämättömiä.

Ihmeen hyvin jaksoin kuitenkin. Junamatka perjantaina oli kamala loppua kohden, alkoi niin lämmetä ja tukalaksi mennä sisätilat. Onneksi pääsi ulos. Ja muutenki oli vähän sekasin kaikesta. Huono-olo ei kuitenkaan yllättänyt niin paljoa kuin pelkäsin. Ja todettakoon että maha ei kestä enään mitään roskaruokaa eli tosi rasvasta ruokaa. Kaikki tulee läpi, maha ihan vetelänä.

Kyllä tää raskaus on jännää. Kuinka se tavallaan ottaa mun koko kehon kontrolliin, määrää mitä syödään ja mitä ei. Eilenkin oli ärsyttävää kun mies paistoi possupihvejä ja teki salaattia, nii yhden palan pystyin syömään possua. SItten söinki salaattit innolla. Tosin jo se lihan ja marinadin haju, leijaillessaan koko kämpässä sai mut inhon valtaan. Ärsyttävää, kun sellaiset ruuat joita on syöny siis ihan kiltisti, nii nyt yrittää vängällä vääntää nassuun ja pureskella. Nii se pureskelu. Sä puret ja puret ja puret. Et millään saa nielastua, pyörii suussa. Sitten kulaus maitoa ja johan menee. JEE.

Huusin tänään kestovaippoja huuto.netistä. Saas nähdä saanko ne, jotain tosi halpoja ja ilmeisesti epäsuosittuja. Koska niitä oli PALJON. Tai ne on niitä äp-pakkauksien vaippoja.

Kestovaipoista innostuneena mietiskelin että pitäisi taas lainata VAIPPAILMIÖ-kirja kirjastosta, mutta edelleen näyttäis olevan lainassa jollakin. Perkele. Itte kyllä alan tehdä noita, ja sitten villavaipoista olen lukenut niin paljon hyvää, että vääntäydyn lankapuotiin ostaan vähän hahtuvaa. Mikäs se kesässä ku voi kutoa :)

Huomenna on neuvola. Ja ultra. III! :D

Nyt pitää taas ahtaa jotain syötävää, nälkä, nälkä, nälkä.

Neuvola

Neuvolassa käytiin tänään. Mukavan oloinen oli neuvolantäti, ja vielä kivempi oli kun melkein heti alkuun kysyi: "Haluaisitteko te, että ensi viikolla kurkattaisiin tuolla alakerran ultralaitteella, että löytyykö sitä elämää?" NO TOTTA HITOSSA!!
Ja laskettuaika siirtyi parilla päivällä eteenpäin, eli nyt on 7+0. Ja ar-ultra on nyt sitten 8+0, eli viikon päästä. Ihanaa! Tosi jännittävää :D

Kovasti saatiin oopuksia mukaan, tosin samaa asiaa kaikissa jauhetaan, oon oikeestaan lukenu jo nuo. Samat tekstit löytyy netistä.

Kävin änään myös uimassa. Vesi oli ihanan lämmintä, en edes muista onko niin lämmintä vettä ennen ollut. Oih.

Mutta tämmöstä. Viikonloppun anoppilaan, jee! Sika kalliita oli junaliput, ihan hirveitä hintoja nykyään. Ja ku ei opiskelijasta mene enään. Onneksi mies pääsee kuitenki ilmaiseksi kulkeen.

Nyt lepäilemään, väsyttää tosi kovasti.

Hihhih! :D

Rv 7+0

Tänään otin ensimmäisiä masukuvia. Pitäähän sitä olla jotain mihin verrata. Outoa oli olla peilin edessä vetämättä mahaa sisään, vaan nyt piti olla ihan rentona. Ja yllätykseksi maha ei ollutkaan niin iso, mitä se yleensä on ollut.

 

Alemmassa kuvassa on se uusi neulepaita jonka ostin viime viikolla. Tosi kiva päällä, ja ei yhtään hullummalta näytä mulla. Ja ihan pieneksi ja hoikaksi tunsin itteni kuvia ottaessa. Mähän olen tässä kevään aikana puottanu 5 kg. Ja hauskaa kun sen huomaa nyt itsekin. Tosin kohta se suunta on taas ylöspäin..

 

Jos joku sattuu minut tunnistamaan, niin pliis ole hiljaa. Juttele mun kanssa ennen kuin julistat asiaa kenellekään. Vielä hetkinen kun ollaan hiljaa, nii sitten voi asiasta jo puhua. Diih.

Eli tänään tuli 7 raskausviikkoa täyteen. Alkio on nyt 5 viikon ikäinen. Hihhih!

Viikonloppu on mennyt etovana, mutta miehen kanssa on ollut tosi kivaa, ihana viikonloppu henkisesti :)

Kovasti odotan jo että pääsen naimisiin tuon kanssa, ja samana iltana viettämään meidän ensimmäistä hääyötä hotelliin. Mitä kaikkea kivaa onkaan tiedossa tälle vuodelle ja muutenkin tulevaisuuteen. Voi unelmien täyttymys sentään!

Olin ovelana eilen. Minä olen tahtonut että menisimme anoppilassa käymään nyt viikonloppuna. Mutta mieheke vaatii ensi viikonloppua. Noh eilen todettiin että koiralla alkaa kohta juoksut. Sanoin sitten miehelle että koira on juoksussa kun  mennään junalla anoppilaan, ja sille pitää olla pöksyt. Ja se on tosi rasittava. Mies sitten oli hiljaa asiasta ja myöhemmin kysyi että "mitäs jos mentäisiin sittenkin jo nyt viikonloppuna sinne äitille?" Hihhih, tahtoni sain :D Mies sai järjestettyä vapaapäivän perjantaille, joten nyt on lippujen ostoa ja kissoille pitää keksiä joku niitä hoitamaan. Niin ja miehen synttäritkin on sunnuntaina, voidaan niitä viettää sitten anoppilassa. Kyllä on varmasti ihana yllätys anopille kun kerrotaan mun raskaudesta ja miehen synttärit vietetään siellä. Tosin koira on tulossa ekaa kertaa meidän mukaan, siitä se ei varmaan kauheesti innostu :)

Ihanaa päästä pois täältä, kiva käydä pieni reissu. Reissuja on tiedossa kyllä edessä päin, kuten häämatka Roomaan, mutta kuitenkin. Nyt työttömänä sitä huomaa kuinka vähän ystäviä on ja kuinka muilla on kiirettä. Ja sitten kun pitää olla tämmöinen puolikuntoinen ettei pysty edes täysillä nauttimaan tästä ajasta, kun ei mitään velvollisuuksia. Niin ärsyttää käyttää aikaa hukkaan. Myr.

Ananaksen nirhasin, ja söin, mutta maha kiljuu. Millon tämä loppuu?

Tämän viikon kohokohdat:

Keskiviikko: neuvola klo 14.00

Perjantai: reissu Pohjanmaalle, raskauden kertominen

Sunnuntai: mies täyttää 22 vuotta.

Ostin miehelle jo netistä lahjankin, toivottavasti se ei pääse näkemään sitä. Tiedän että tulee olemaan kovin mielissään, koska se tarvitsee sitä ja on tahtonutkin.

Kirppari löytöjä

Käytiin miehekkeen kanssa shoppailemassa hälle vaatetusta, kerralla sitten ostettiin 2 farkut, farkkutakki ja t-paita. Jo oli iloinen uusista vaatteista :)

Mä löysin kirpparilta yllättäen 2 kpl bodeja! Toissa päivänä niitä ei vielä ollut, kun siellä kävin. Jotenkin poikamaisia nämä mun ostokset nyt tuppaa olemaan, mutta kyllä ne mun makuun menee tytöllekin. Vauva on kuitenki niin pieni ettei se vielä muodista välitä enkä toivo, että joutuisi kauheasti edes välittämään. Sininen junabody maksoi 1 € ja oli aivan uskomattoman hyvässä kunnossa! En ole ikinä tuolla kirpparilla törmännyt niin hyväkuntoiseen, läheskäyttämättömään vauvan vaatteeseen. Kokoa sillä on 56 cm, ja merkki olisi Veikka ja Venla. Onko se kenties joku lasten muotimerkki?

Toinen body on vaalean vihreä. Kuva vääristää väriä ihan hirveästi, se ei näytä noin kamalata luonnossa. Mut ei nyt sattunu aurinko paistaan, ja onhan toi ryppynen. Mutta tämä maksokin vain 0,20 €! Tosi vähän! Kokoa ei ollut mainittu, mutta se on lyhkäsempi kuin tuo toinen, eli sanoisin että 50 tai 52 cm? 

Mieskin oli kovin innoissaan penkomassa vauva vaateita heti kun löysin tällaisia aarteita :D Toissa päivänä yritin enemmän katsella talvihaalaria, koko 62 cm tai pienempää. Huuto.netissä olisi parikin kappaletta jotka kiinnostaa, mutta liian suolasen hintaisia. Mulla kaduttaa kun tuolla kirpparilla OLI yksi pieni haalari, mutta emmin monesti sen ostamista, se oli lähes käyttämätön ja 8 euroa vain. Mutta plussa tuli sitten muutama päivä myöhemmin, ja sillon sitä ei enään ollut.

Mutta on tässä aikaa etsiskellä THE TALVIHAALARIA.

Toissa päivänä löysin itselleni aleista toppia ja paitaa. Otin vähän isompia kokoja eli L raskautta silmällä pitäen. Neki maksoi yhteensä 6 €. Ja tänään ostin toisen topin, koska ne oli vain 2 € kappale :D

Sea Bandit ostettiin. Oikeassa kädessä en voi pitää, särkee liikaa. Mutta vasemmassa on vaihtelevasti. Kait se auttaa. Esim tänää en oo pitäny, ja nyt on ollu koko ajan huono-olo vaikka masu on täynnä ollut kyllä koko ajan, nälkää ei oo nähty.

Mies kyseli tänään että millon tää huonovointisuus kuuluisi vähetä. Vastasin että mun puolesta nyt heti. Plähh. Tää on niin äryttävää kun ei voi syyä mitenkään järkevästi kun kaikki ällöttää ja oksettaa. Ja välissä se syöminenkään ei saa ällötystä pois. Kovasti odotin kesää, mutta nyt vain toivon että menisipä aika nopeasti!


Laitan myöhemmin ehkä postausta mun omista hankinnoista.

Hankintoja!

Ja niin se postilunkka heilahti, ja sain kolme pakettia! Olipas kivaa :D Eli kolme bodya, koot 62 cm, 68 cm ja 62 cm. On nuo aika isoja ettei ihan heti käyttöön tule, mutta itte tykkään.

Vaippa on käyttämätön Kushies ultra AIO 4-10 kg. Yllätyin kuinka iso tuo vaippa on, mutta kyllä se vauva väistämättä kasvaa :) yht. näihin bodeihin ja vaippaan meni jtn 16 €. Vaippa maksoi 7 € + postarit

 

Nyt ne vaan kaappiin jemmaan, ehkä vuoden päästä ovat jo käytössä :D

huono-olo jatkuu, en millään saa loppuun.. harkitsen jo sea bandien hankkimista.

Pahoinvointi ja nälkä

Tää on ihan mahdotonta. Aamulla kun herää AIKAISIN AINA niin on huono-olo. Ei tee mieli syödä kun kaikki ruoka haisee ja amistuu suuhun ihan kamalalle. Pakko kuitenki jotain syödä. Otan tomaatin. Sitten kuluu 30 min, ja maha kiljuu taas jotain ruokaa, ja huono-olo ei kerkeä edes mennä. Kourallinen viinirypäleitä. Syön ne. Ei riitä maha huutaa taas ruokaa!


Aivan älytöntä! Nyt kun saisi ja pitäisi syödä, niin ei tee mieli. Kaikki lihatuotteet ja einekset on ihan kamalia, ei pysty syömään. Juustokaan ei enää maistu, yöks. Eilen käytiin miehen kanssa citymarketista ostaan läjä eri hedelmiä, jos ne uppoaisi paremmin. Nektariinia, rypäleitä, omenoita, ananasta, tomaattia. Huhhuh.

Ärsyttää myös, kun ajattelin tästä aikaisin aamulla ennen kello kuutta heräämisestä olevan koiralle hyötyä, että nyt voidaan tehdä rauhallisia aamulenkkejä. Höpön löpön mulla menee 3-4 tuntia että tokenen huonosta olosta, että saisin syötyä jotain. Ärrrr! Ja sitten väsyttääkin kun on niin aikaisin herännyt että on pakko nukkua. Voi kissa.

Eilen ostettiin nopeaa syötävää Grandiosan pakastepitsa. Rakastan juuri tuota pitsaa, nii en saanu syötyä ku vängällä sen 15 minuuttisen palasen. ÄÄÄÄ!

Joo on totta kyllä että keho osoittaa mitä ruokaa ei saa syödä, ja mitä joo. Mut ei noi kasviksetkaan nyt mitään herkkua oo, ku oksu kurkussa niitä syö meneen, vängällä.
Viikonloppuna juhannus oli aika rankka. Mie muutamaan kertaan olin vessan lattialla örisemässä huonoa oloa, lähellä oli WC pöntön halailu. Ja en saa edes koiraa käytettyä ku on niin helkkarin huono-olo.

Kuis monta kertaa mie mainitsin huono-olo?

Onneksi en oo töissä. En käsitä miten selviäisin. Huhhuh.


Kerroin muuten äidille eilen. Hah, se vaan totesi että "jaahas, vai niin" Sitten se kysy oonko saanu ammattipaperit jo. Siis HALOO MÄ JUST KERROIN ETTÄ OON RASKAANA JA SÄ KYSYT JOSTAIN PAPEREISTA?? :D

Niin äitiä. Mä tiesin että se tyyliin olankohautuksella heittää ton asian. Meidän äidillä on joku ihmeellinen tapa kieltää asioita, tai jättää käsittelemättä ne. Ensi kerralla ku nään sen nii se luultavasti hössöttää jo siihen malliin ettäh :)

Miehen äidille kertomista odotan kovasti. Se taas kerto puhelimessa että oli nähnyt jotain unta että oon raskaana, ja sitten se mietti että jos emntäs mökille kesällä, mutta hei onnistuukohan monnnellakohan kuukaudella se Keelya sitten on, siis tämmösiä teki pohdintoja miehelle. Hiton noita :D Se kyllä aina arvaa ja tietää nuo, se varmaan jo tietääe ttä ku mennään käymään ja rääkäsee että "Minä arvasin, tiesin!" :) Miehen perhe on aina niin kauhean herkkä ja tunteellinen, ennen se on ollut aika raskasta, mutta siinä on sitten ne ihanat puolet, että oikeasti ollaan ilosia ja riemuitaan oikeista asioista :)

Omalle isälle kerron ku sitä nään. Sillä ei oo mikään kiire, ei tää napero yhtään sen aikasemmin synny tai ei isä voi asialle mitään tehdä. Joten odotelkoon. Jos loukkaantuu että saa tietää "viimeisenä" nii oma on häpeänsä. Mikä hitto mulla on velvollisuus mennä sitä kattoon ku itte ei osaa muuta tehä ku tuputtaa rahaa, niiku isyys ois vaan sitä mammonaa. Noni tulipa vähän purettua "serious dad issues"..

Tänään odottelen saapuvaksi joitain huudosta huutamia vauvan romppeita. Voin sitten esitellä niitä, ja ihastella.

Nyt syn nektariinia ja vitamiinikalkkitabut runsaan veden kanssa. Jos sillä selviäis taas hetken.

Neuvola ja uutisten kertominen

Eli meillä on neuvola 6.7 ensi kerran. Ollaan kovasti pohdittu että millon ja mitenkä kerrotaan läheisille. Mä olen kertonut parille kaverille jo, ja jouduin kertomaan myös mun siskolle ja veljelle. Koska he järjestää mun ja miehen polttareita. Niin piti sit kertoo että alkomahoolit voi sitten jättää kokonaan pois mun osalta, ja ilmeisesti oli hyvä kun kerroin, sillä olivat kovasti jotain alkomahoooliin liittyvää miettineet :D

Jännitti ihan hulluna, ja edelleen aina jännittää aina kun kerron jollekin. Mutta uutinen otettiin hyvin vastaan.
Vanhemmille kerrotaan EHKÄ neuvolan jälkeen. Meillä olis nt-ultra luultavasti samalla viikolla kun mennään naimisiin, joten siellä voisi kuvan kera paljastaa uutinen. Ja varmuudella että pikku kaveri on kyydissä.

Mutta ei tiiä! Vanhemmat muutenki ollu shokissa ihan vaan ku mennään naimisiin, nii heti ku ne nyt on tokeentunu siitä, nii sitten tulee vauva-uutisia :D

Muut ihmiset saa tietää luultavasti nt.ultran jälkeen, eli juuri häissä. Meillä on kaksi osaiset häät tulossa, eli perjantai päivänä vihkiminen maistraatissa, ja sitten läheisten kanssa syömään ravintolaan. Sitten sunnuntaina on meillä kotona kahvittelut, eli eri kakkuja, suolasta ja makeaa jne. Siellä olisi hyvä julkistaa sitten suuri uutinen muillekin :)

Vaikka mun tekisi niin mieli paljastaa koko maailmalle että olen raskaana! Ihanaa.
Näin viime yönä unta, että vessassa tuli verta, ja mies pelkäsi keskenmenoa. Minä vain totesi että ei tämä ole mitään, kun on niin ruskeaakin tai jotain vastaavaa. Sitten heräsin ja mietin että olinko raskaana. Olen minä, ja eikä ole verta missään.

Mä olen muuten pohtinut että voiko eläimet aavistaa raskauden? Mun toinen kissa on nimittäin alkanu ihan superläheiseksi. Se on aina mun perään ollut, mutta nyt se hakeutuu siis ihan koko ajan vierelle ja syliin. Tai sitten mä säteilen jotain hyvän tuulista hehkua, ja se pitää siitä.

Mä olen tehnyt parit hankinnat huuto.netissä ja odottelen niitä ensi viikolla saapuvaksi. Laitan sitten kuvaa niistä. Mulla tekee niin kauheana mieli ostella ja suunnitella kaikkea etukäteen vauvalle, vaikka ollaan niin alussa. Ja meinaa häät ja häämatkat ihan unohtua tässä samalla :D Mutta mulla on vahva tunne että kaikki menee hyvin. Mä olen aina ollut perusterve ihminen, en ole ollut kunnolla sairaskaan moneen vuoteen. Mulla ei oo sairauksia eikä allergioita. Niin miksi olisin sairas raskaana? Tai miksi kehoni ei pystyisi tuottamaan ja hoitamaan ihmisen alkua?

Siksi on hyvä elää asenteella raskaana kunnes toisin todistetaan :)

5+4

Oireita

Ennen plussaa, kierto oli venynyt kp 29, kp 30 tein plussatestin. Pillerit oli jäänyt käytöstä lokakuussa 2010, ja kierto oli keskimäärin 26 päivää pitkä. Oireena, joka sai sitten epäilemään raskautta, oli menkkakivut. Eli kp 26 alkoi massiiviset menkkakivut, ja olin ihan varma että nyt se on siinä. Mutta kun vuotoa ei näkynyt päivienkään jälkeen, vaikkakin kipuja oli koko ajan. Tein sitten testin aamulla, ja välittömästi piirtyi kontrolliviivaakin vahvempi viiva. Ja se oli siinä. Heti soittoa miehelle itkien. Olo oli onnellinen ja häkeltynyt, sanaton :)

Nyt sitä on sitten totutetltu ajatukseen ja oireita onkin tullut sitten lisää. Mm. nännien aristusta, ja rintojen turpoamista. Menkkakipuja mulla on edelleen, välissä ihan kamalat kivut. Panadolia menee sillon tällön, yleensä yöllä jos tulee kovat säryt. Ummetustakin on ollut ihan hirveää, mutta sen sain kuriin vehnäleseillä, suosittelen! Väsymystä on ollut ihan kauheena. Aamuisin on enemmän sääntö, kuin poikkeus että herään 5-6 aikaan. Enkä saa millään enää unta.
Pissallakin tulee välissä rampattua kovasti. Ja nälkä on KOKO AJAN.
Ja eilen alkoi sitten 5+0 kunniaksi pahoinvointia, eli huonoa oloa, vaikkakin olen syönyt jne.

Mutta ihanaa kun on oireita. Sillä me ei mennä alkuraskauden ultraan ihan hinnan ja muutenkin se on ehkä liian aikaisin. Luultavasti nt-ultra osuu häitä edeltävälle viikolle, tai samalle viikolle. Joten on sitten kiva mennä naimisiin, toivottavasti hyvien uutisten vuoksi.

Mutta minä olen sillä asenteella, että olen RASKAANA kunnes toisin todistetaan. En halua murhetia turhia, kun en voi vastausta saada.

Neuvolakin on jo tiedossa, eli 6.7. Mieskin pääsee mukaan, kun sai vapaapäivän tuolle päivää.

Nyt mennään 5+1