Hankintoja!

Ja niin se postilunkka heilahti, ja sain kolme pakettia! Olipas kivaa :D Eli kolme bodya, koot 62 cm, 68 cm ja 62 cm. On nuo aika isoja ettei ihan heti käyttöön tule, mutta itte tykkään.

Vaippa on käyttämätön Kushies ultra AIO 4-10 kg. Yllätyin kuinka iso tuo vaippa on, mutta kyllä se vauva väistämättä kasvaa :) yht. näihin bodeihin ja vaippaan meni jtn 16 €. Vaippa maksoi 7 € + postarit

 

Nyt ne vaan kaappiin jemmaan, ehkä vuoden päästä ovat jo käytössä :D

huono-olo jatkuu, en millään saa loppuun.. harkitsen jo sea bandien hankkimista.

Pahoinvointi ja nälkä

Tää on ihan mahdotonta. Aamulla kun herää AIKAISIN AINA niin on huono-olo. Ei tee mieli syödä kun kaikki ruoka haisee ja amistuu suuhun ihan kamalalle. Pakko kuitenki jotain syödä. Otan tomaatin. Sitten kuluu 30 min, ja maha kiljuu taas jotain ruokaa, ja huono-olo ei kerkeä edes mennä. Kourallinen viinirypäleitä. Syön ne. Ei riitä maha huutaa taas ruokaa!


Aivan älytöntä! Nyt kun saisi ja pitäisi syödä, niin ei tee mieli. Kaikki lihatuotteet ja einekset on ihan kamalia, ei pysty syömään. Juustokaan ei enää maistu, yöks. Eilen käytiin miehen kanssa citymarketista ostaan läjä eri hedelmiä, jos ne uppoaisi paremmin. Nektariinia, rypäleitä, omenoita, ananasta, tomaattia. Huhhuh.

Ärsyttää myös, kun ajattelin tästä aikaisin aamulla ennen kello kuutta heräämisestä olevan koiralle hyötyä, että nyt voidaan tehdä rauhallisia aamulenkkejä. Höpön löpön mulla menee 3-4 tuntia että tokenen huonosta olosta, että saisin syötyä jotain. Ärrrr! Ja sitten väsyttääkin kun on niin aikaisin herännyt että on pakko nukkua. Voi kissa.

Eilen ostettiin nopeaa syötävää Grandiosan pakastepitsa. Rakastan juuri tuota pitsaa, nii en saanu syötyä ku vängällä sen 15 minuuttisen palasen. ÄÄÄÄ!

Joo on totta kyllä että keho osoittaa mitä ruokaa ei saa syödä, ja mitä joo. Mut ei noi kasviksetkaan nyt mitään herkkua oo, ku oksu kurkussa niitä syö meneen, vängällä.
Viikonloppuna juhannus oli aika rankka. Mie muutamaan kertaan olin vessan lattialla örisemässä huonoa oloa, lähellä oli WC pöntön halailu. Ja en saa edes koiraa käytettyä ku on niin helkkarin huono-olo.

Kuis monta kertaa mie mainitsin huono-olo?

Onneksi en oo töissä. En käsitä miten selviäisin. Huhhuh.


Kerroin muuten äidille eilen. Hah, se vaan totesi että "jaahas, vai niin" Sitten se kysy oonko saanu ammattipaperit jo. Siis HALOO MÄ JUST KERROIN ETTÄ OON RASKAANA JA SÄ KYSYT JOSTAIN PAPEREISTA?? :D

Niin äitiä. Mä tiesin että se tyyliin olankohautuksella heittää ton asian. Meidän äidillä on joku ihmeellinen tapa kieltää asioita, tai jättää käsittelemättä ne. Ensi kerralla ku nään sen nii se luultavasti hössöttää jo siihen malliin ettäh :)

Miehen äidille kertomista odotan kovasti. Se taas kerto puhelimessa että oli nähnyt jotain unta että oon raskaana, ja sitten se mietti että jos emntäs mökille kesällä, mutta hei onnistuukohan monnnellakohan kuukaudella se Keelya sitten on, siis tämmösiä teki pohdintoja miehelle. Hiton noita :D Se kyllä aina arvaa ja tietää nuo, se varmaan jo tietääe ttä ku mennään käymään ja rääkäsee että "Minä arvasin, tiesin!" :) Miehen perhe on aina niin kauhean herkkä ja tunteellinen, ennen se on ollut aika raskasta, mutta siinä on sitten ne ihanat puolet, että oikeasti ollaan ilosia ja riemuitaan oikeista asioista :)

Omalle isälle kerron ku sitä nään. Sillä ei oo mikään kiire, ei tää napero yhtään sen aikasemmin synny tai ei isä voi asialle mitään tehdä. Joten odotelkoon. Jos loukkaantuu että saa tietää "viimeisenä" nii oma on häpeänsä. Mikä hitto mulla on velvollisuus mennä sitä kattoon ku itte ei osaa muuta tehä ku tuputtaa rahaa, niiku isyys ois vaan sitä mammonaa. Noni tulipa vähän purettua "serious dad issues"..

Tänään odottelen saapuvaksi joitain huudosta huutamia vauvan romppeita. Voin sitten esitellä niitä, ja ihastella.

Nyt syn nektariinia ja vitamiinikalkkitabut runsaan veden kanssa. Jos sillä selviäis taas hetken.

Neuvola ja uutisten kertominen

Eli meillä on neuvola 6.7 ensi kerran. Ollaan kovasti pohdittu että millon ja mitenkä kerrotaan läheisille. Mä olen kertonut parille kaverille jo, ja jouduin kertomaan myös mun siskolle ja veljelle. Koska he järjestää mun ja miehen polttareita. Niin piti sit kertoo että alkomahoolit voi sitten jättää kokonaan pois mun osalta, ja ilmeisesti oli hyvä kun kerroin, sillä olivat kovasti jotain alkomahoooliin liittyvää miettineet :D

Jännitti ihan hulluna, ja edelleen aina jännittää aina kun kerron jollekin. Mutta uutinen otettiin hyvin vastaan.
Vanhemmille kerrotaan EHKÄ neuvolan jälkeen. Meillä olis nt-ultra luultavasti samalla viikolla kun mennään naimisiin, joten siellä voisi kuvan kera paljastaa uutinen. Ja varmuudella että pikku kaveri on kyydissä.

Mutta ei tiiä! Vanhemmat muutenki ollu shokissa ihan vaan ku mennään naimisiin, nii heti ku ne nyt on tokeentunu siitä, nii sitten tulee vauva-uutisia :D

Muut ihmiset saa tietää luultavasti nt.ultran jälkeen, eli juuri häissä. Meillä on kaksi osaiset häät tulossa, eli perjantai päivänä vihkiminen maistraatissa, ja sitten läheisten kanssa syömään ravintolaan. Sitten sunnuntaina on meillä kotona kahvittelut, eli eri kakkuja, suolasta ja makeaa jne. Siellä olisi hyvä julkistaa sitten suuri uutinen muillekin :)

Vaikka mun tekisi niin mieli paljastaa koko maailmalle että olen raskaana! Ihanaa.
Näin viime yönä unta, että vessassa tuli verta, ja mies pelkäsi keskenmenoa. Minä vain totesi että ei tämä ole mitään, kun on niin ruskeaakin tai jotain vastaavaa. Sitten heräsin ja mietin että olinko raskaana. Olen minä, ja eikä ole verta missään.

Mä olen muuten pohtinut että voiko eläimet aavistaa raskauden? Mun toinen kissa on nimittäin alkanu ihan superläheiseksi. Se on aina mun perään ollut, mutta nyt se hakeutuu siis ihan koko ajan vierelle ja syliin. Tai sitten mä säteilen jotain hyvän tuulista hehkua, ja se pitää siitä.

Mä olen tehnyt parit hankinnat huuto.netissä ja odottelen niitä ensi viikolla saapuvaksi. Laitan sitten kuvaa niistä. Mulla tekee niin kauheana mieli ostella ja suunnitella kaikkea etukäteen vauvalle, vaikka ollaan niin alussa. Ja meinaa häät ja häämatkat ihan unohtua tässä samalla :D Mutta mulla on vahva tunne että kaikki menee hyvin. Mä olen aina ollut perusterve ihminen, en ole ollut kunnolla sairaskaan moneen vuoteen. Mulla ei oo sairauksia eikä allergioita. Niin miksi olisin sairas raskaana? Tai miksi kehoni ei pystyisi tuottamaan ja hoitamaan ihmisen alkua?

Siksi on hyvä elää asenteella raskaana kunnes toisin todistetaan :)

5+4

Oireita

Ennen plussaa, kierto oli venynyt kp 29, kp 30 tein plussatestin. Pillerit oli jäänyt käytöstä lokakuussa 2010, ja kierto oli keskimäärin 26 päivää pitkä. Oireena, joka sai sitten epäilemään raskautta, oli menkkakivut. Eli kp 26 alkoi massiiviset menkkakivut, ja olin ihan varma että nyt se on siinä. Mutta kun vuotoa ei näkynyt päivienkään jälkeen, vaikkakin kipuja oli koko ajan. Tein sitten testin aamulla, ja välittömästi piirtyi kontrolliviivaakin vahvempi viiva. Ja se oli siinä. Heti soittoa miehelle itkien. Olo oli onnellinen ja häkeltynyt, sanaton :)

Nyt sitä on sitten totutetltu ajatukseen ja oireita onkin tullut sitten lisää. Mm. nännien aristusta, ja rintojen turpoamista. Menkkakipuja mulla on edelleen, välissä ihan kamalat kivut. Panadolia menee sillon tällön, yleensä yöllä jos tulee kovat säryt. Ummetustakin on ollut ihan hirveää, mutta sen sain kuriin vehnäleseillä, suosittelen! Väsymystä on ollut ihan kauheena. Aamuisin on enemmän sääntö, kuin poikkeus että herään 5-6 aikaan. Enkä saa millään enää unta.
Pissallakin tulee välissä rampattua kovasti. Ja nälkä on KOKO AJAN.
Ja eilen alkoi sitten 5+0 kunniaksi pahoinvointia, eli huonoa oloa, vaikkakin olen syönyt jne.

Mutta ihanaa kun on oireita. Sillä me ei mennä alkuraskauden ultraan ihan hinnan ja muutenkin se on ehkä liian aikaisin. Luultavasti nt-ultra osuu häitä edeltävälle viikolle, tai samalle viikolle. Joten on sitten kiva mennä naimisiin, toivottavasti hyvien uutisten vuoksi.

Mutta minä olen sillä asenteella, että olen RASKAANA kunnes toisin todistetaan. En halua murhetia turhia, kun en voi vastausta saada.

Neuvolakin on jo tiedossa, eli 6.7. Mieskin pääsee mukaan, kun sai vapaapäivän tuolle päivää.

Nyt mennään 5+1

Viikko plussauksesta

Eli päätinpä sittenkin laittaa blogia pystyyn, vaikka meinasin etten ala, koska kuitenkin päivittelen ihan surkeasti. Mutta kokeillaan nyt, ihan omaksi mieleterveyden edistämiseksi.


Eli olen 21-vuotias tuleva äiti. Avopuolisoni on maailman ihanin mies, jonka kanssa meidän ajatukset ja tekemiset kulkevat käsikädessä. Kyllä erimielisyyksiäkin löytyy, mutta ne saadaan nopeasti ratkottua. Mies on pian 22-vuotias, joka käy tällä hetkellä siviilipalvelusta. Pian saan tuon miehen omakseni, kun vietetään häitä elokuussa. Olemme seurustelleet yhteensä n. 4 vuotta.

Ihana yllätys tuli kesäkuussa kuukautisten pois jäämisellä, eli viikko sitten.
Kovasti toivomme että kaikki menee hyvin ja saamme terveen vauvan helmikuussa. Sitä ennen kasvatellaan mahaa, liikutaan ja syödään terveellisesti. Ja tietenkin juhlitaan häitä, käydään häämatkalla ja laitetaan kotia vauvaa varten.

Perheeseen kuuluu jo läjä karvaisia, kuten 2 kissaa ja koira, pari kalaa ja muuta nilviäistä.

Tervetuloa seuraamaan pikkuisen odotusta! :)