Raskauden keskeytys

Viime viikon maanantaina menimme jälleen ultraan naistenklinikalle ja gyne totesi meidän odottavan tuulimunaa. Ei muuta ku lääkettä poskeen (mifegyne) ja ohjeet kouraan, keskiviikkona 2.10 aloitin kotona cytoteceillä kohdun lääkkeellisen tyhjennyksen.

En jaksa prosessista tarkemmin kertoa, mutta se sujui hyvin. Kivut pysy minimeissään särkylääkkeiden vuoksi ja vuoto hommelit tasaantu nopeasti. Nyt alkaisi homma olla oikeasti ohitse, hyvin niukkaa jälkivuotoa ollut muutaman päivän.

Mieli on vaihdellut ankarasti. Kun raskaus selvisi, ja testiin piirtyi HAALEA viiva, epäilin pahaa. Koko ajan oli epävarma olo. Päivystykseenkin jouduin vatsakipujen vuoksi ja sitten ramppasin ultrissa, vaikka kaikki oli sitten lopulta kunnossa. Paitsi viimeisessä ultrassa.

Raskaus oli tervetullut, vaikka olin toivonut sitä vähän myöhemmin. Mutta ajatukseen kasvoi ja vaikka raskausoireet oli pahat, (pahoinvointia jatkuvasti) olin murtunut kun emme saakkaan vauvaa toukokuussa.

Välissä oli päiviä että koko asia ei itkettänyt. Sitten toisena päivänä olin henkisesti ja fyysisesti aivan rätti, enkä muuta tehnyt kuin itkin.

Mies otti asian myös raskaasti. Hän oli erittäin toiveikas raskauden suhteen.


Nyt en tiedä mitä odottaa. Uusi raskaus pelottaa. Haluanko sitä "yrittää" vai pitäisikö ehkäistä.
Mitä jos taas tulee ongelmia? Mitä jos uutta raskautta ei kuulu? Onko minussa jotain vialla?


Mulla oli kesällä munasarjatulehdus, jonka vuoksi kierukka poistettiin, meidän omasta toiveesta. Ajatus lapsettomuudesta järkytti. Nyt mietin itsekseni olenko jotenkin vioittunut tulehduksen jäljiltä ja syöksen vaan viallisia munasoluja.

Mies on raskautta vastaan nyt. Hän kokee kaikki sairastelut ja epäonnisuudet raskaina, ja haluaisi "levähtää".


Ahdistaa sisältä ja tuntuu ettei voi kellekään puhua tai kukaan ei kuuntele tai ymmärrä.
Pitää vain asiasta päässä yli ja unohtaa, ei saa märehtiä. Mutta kun puristaa, niin lujaa.


Meillä on kaunis ja terve tytär ja olemme ikionnellisia kun olemme hänet saaneet.
Pikkusisarus olisi ollut aivan huippujuttu.

Nyt on sillä lailla...

että mä tein eilen tämmöisen:

Laskettu aika olisi 12.5.
Oireet samoja kuten eka kerralla, eilen alkoi menkkamiset mahasäryt, väsymystä ollut jo 5-6 päivää ja palelua.

Nyt odottelen pari päivää, sitten kyselen neuvolasta uutta testiä ja sitten varailla aikoja.

Iloinen yllätys, vaikkakin ei sinäänsä yllätys kun ehkäisynä ollut keskeytetty yhdyntä.. :)

Tämä blogi varmaan alkaa taas saada eloa kun arkiki alkaa tässä rullaamaan.

Yksivuotias ja niin iloinen

Heipsati vaan! Pahoitteluni kirjoitus välien harvuudesta.
Aika on koneella nykyään super rajallista, sillä neitokainen EI salli äidin yksin koneella nököttää. Iskällä on tämä vapaus neidin läsnäollessa, iskä ku soittaa niin hyviä jammailubiisejä (Lue:HARD ROCKKIAHEVIÄ) mutta äitiä ei saa päästää, aina pitää valvoa että mitä se touhuaa, ja hakata näppistä jne jne...

Mutta olen omistanut aikaa uudelle blogille jossa kerron mun laihdutustaivalta, siitä voit lukea täältä Timmiin muotoon
Niin aivan hyvin voin vähän purkaa tänne meidän muusta elämästä, erityisesti tuosta alle metrin mittasesta pikku ihmisestä :)

Ii (tyttäremme) kasvaa ja kehittyy. Neuvolassa todettiin hyvin kasvavaksi, eli ei ole sormiruokailu tehnyt hallaa kasvulle.

Ii sai pari rokotetta, ja kuukauden päähän tuli uusi aika parille rokotteelle. Isompia vaikutuksia ei tullut, kuten kuumetta. Vain kärttyisyyttä. Ja hampaita on puhjennut nyt 1.v kynyksellä, niitä taitaa nyt olla 5 kpl.

Synttärit oli meillä hyvin pienet, jotenkin en innostunut niitä suuremmin järjestämään kun mulla oli tämä superdieetti (Fitfarm: superdieetti) käynnissä. Mutta kakun leivoin ja vähän muita herkkuja. Itselle pistin palan pakkaseen odottelemaan kesää :)

Kun Ii täytti vuoden, muuttui myös käytös aivan. Helppo lapsi ollut aina, vaikka syömiset on ollu huolenaiheena, niin nyt neiti kiukkuaa herkästi (hampaitakin) ja on minussa kiinni JATKUVASTI. Koko ajan pitää nostella syliin, ruokaa en saa tehdä, sohvalla en saa istahtaa, tietokoneella en saa olla. Ainakin kerran tunnissa neiti käy mun sylissä pyörähtään, tai sitten asun olohuoneessa lattialla, ja neiti leikkii ympärillä.
Ennen niin itsenäisesti kiersi pitkin asuntoa ja leikki, nyt ei millään.

Ymmärrän että tämä on kehitystä ja ohimenevää, se on kuitenkin ollut minulle itselle tosi uutta ja hiukkasen raskasta. Tuntuu etten saa mitään tehtyä. Kantoliinaakaan en ole ottanut käyttöön, mikä lie siihen syynä.

Mutta ihana mieheni on ymmärtäväinen ja ihana isä, hoitaa tyttöä kun mä käyn salilla, jumpissa ja kävelylenkeillä itsekseni. Saa hengähtää ja tää laihdutus/kunnonkohotus onnistuu.

Ii on hurjasti kehtittynyt myös ymmärtämisessä. Sanot mitä tahansa, niin tuntuu että Ii ymmärtää täysin, ja tekee sitten sen mukaisesti. Taputtamisen oppi viikonlopussa, ja heti ku sanoo "tap" tai taputa niin neitihän läpsyttelee käsiä yhteen. Tai mä olen kerran sanonut "hei hei"n yhteydessä "huiskuta mummulle/iskälle" niin nyt jos sanon huiskuta, niin heti alkaa käs vispaamaan ilmaa.

Eri sanoja ymmärtää, kuten kissa, kissat nimeltä, telkkari, leluja, ihmisiä jne.
Se että ei ole enää vauva, vaan taapero tuo tyttö, on niin ihmeellistä.

Mutta nyt ei enempää, neiti heräilee ja mun aika neittisurffauksessa saa päätöksensä toviksi :)
Kuvat ovat neitin synttäreiltä.