Vauva-arkea

No niin, jos mä nyt vähän kirjottelisin miten meillä niiku menee nää päivät.

Mä imetän jo aivan sujuvasti. Eilinen päivä meni melkein täysin imettäessä, pumppailin illaksi sitten säilöön, kun ajattelin pienen hörpyn ottaa valkoviiniä, pullo on odotellut häämatkasta saakka kaapissa, Roomasta kun se ostettiinkin. Niin yhden lasillisen otin, ja ai että oli niiiiiiin hyvää!

Välissä imettäessä pitää purra hampaita yhteen, kun nännejä alkaa pistään, tällöin ongelmana on tyttären imemisote, korjattuna sitten taas sujuu eikä särje nännejä. Tytöllä on tuo uni- ja syömisrytmit vaihtelevia, että voi olla että se posottaa 4 tuntia unta palloon, sitten tankataan oikein urakalla, tai sitten tankkaa urakalla, nukkuu 4 tuntia ja sitten on rinnalla sen 10-15 min, ja tissi on ihan "tyhjä". Sitten herää tunnin tai kahden päästä.

Aluksi oltiin vähän epävarmoja miehen kanssa ja pumppailtiin menemään maitoa ja pullosta enemmän. Kun sairaalassa piti tuijotella niitä millimääriä, paljonko meni nytten ja jännittää onko se paino laskenut kuinka paljon vaiko noussut.

Päätettiin aika pian että mennään ihan tytön tahtiin, kun ihan selkeesti tarvitsee sen unen häiritsemättä, sitten jaksaa syödäkin. Sairaalassa kun sanottiin että vähiintään 3 tunnin välein syödä, nii ne sitten juurtunu tuonne päähän.
Mutta meillä menee nyt oikein hyvin, jos tahtoisin niin mentäisiin helposti pelkällä imetyksellä. Mutta haluan tarjota miehellekin mahdollisuuden syöttää tyttöä, kun selkeästi siitä nauttii. Ja mä voin käydä pyörähtään yksikseni esimerkiksi kaupassa tai koiran kanssa ulkona. Voin täysin luottaa tytön miehen hoiteisiin, hän on aivan yhtä hyvä kuin minä tyttären hoidossa. Ihana mies ja isä <3

Elukat tuntuu täysin ymmärtäneen että vauva on ja pysyy, ja että vauvaa kunnioitetaan. Koirakin tuntuu rauhoittuneen sillä lailla, ettei se turhia puhku käytävän ääniä (kerrostalossa asutaan), väistää kun vauvan kanssa mennään ja että vauva tulee ensin. Kyllähän tuo käy kerjäämässä leikkimään jne, mutta antaa melko nopeasti periksi ja leikkii yksinään, jos on esim. vauva just syötöllä jne.

Pikku kissamme Tuikku eli tää mun entinen "vauva" on myös yllättävän hyvin ottanu vauvan vastaan. Tuikku saattaa tulla jopa mun viereen sohvalle istuskelemaan vaikka on vauva siinä syötöllä. Tänään jopa haisteli rauhallisesti kun tyttö oli mulla sylissä. Olin niin varma että toi kissa mössähtäisi ja asuisi ammeen alla seuraavat pari kuukautta. Mutta ei.

Toinen tonttu kissa taas sai lähdöt yksi päivä kun meinasi tytön päälle tallustella kun sohvalle hyppäsi. Ei se varmasti edes tajunnut että vauva oli siinä, se kun on tottunut vaan marssimaan meidän syliin, sellanen aina ollut. Mutta on nyt ollut varovainen, ja itsekin tulee pidettyä silmällä tarkemmin missä tyttöä tulee pidettyä.


Tyttö nukkuu yleensä alkuyön omassa pesässään pinnasängyssä. Sitten seuraavan kuivituksen ja syötön tullen pidän sen yleensä sängyssä, sitten koko perhe posotetaan ja nukutaan melkein puolille päivin :D Saatan siis syöttää tyttöä 2-4 kertaa yössä. Ja se tuntuu niin luonnolliselta. Voi olla että jatketaan tällä linjalla, sillä mä saan aivan hyvin nukuttua ja niin saa mieskin. Ainakin vielä.

Vielä ei olla kokeiltu kestovaippoja. Ollaan käytetty liberon 1 ja 2 vaippoja sitten mulla on jotain muita 2 koon vaippoja, mutta en tiiä merkkiä kun ne on lahjoituksena saatu. Tänään ajattelin josko sitä kokeilisi edes yhtä kestovaippaa, tulee niidenkin käyttö sitten hyötyyn ennen kuin tyttö kasvaa ulos niistä :D

Pari hauskaa kömmähdystä meille on jo sattunut tässä vauva-arjessa.
Eka imetys ei ehtinyt edes alkaa kun tytön vaippa falskasi ja tuli kakat meidän sänkyyn. Sitten mies kaatoi melkein desin verran mun pumppaamiani maitoja hukkaan, kun se ei tajunnut että MAMin anti-koliikki pulloon pitää se pohjakin kiinnittää. Sitten tyttö pissasi meidän yölampun ja -pöydän ku mies oli viemssä sitä pyllypesulle. Mulla tule kauhea hätätilanne, kun olin juuri aloittanut tytön imettämisen, ja tuli aivan kauhee paskahätä, sellanen että kohta lentää ja lujaa. Huusin miehelle että laittaa pulloon maitoa lämpenemään ja äkkiä, sillä tyttö ois alkanu huutaa ihan satavarmana jos oisin jättäny syötöt vaan kesken, ku äitin pitää päässä nyt kakkoselle :D Noh sillekin oli onnellinen loppu, joka päätyi vessaan :)

Ja mitä näitä on, että tyärellä just puhdas pylly ja laitetaan uutta vaippaa nii kakat lentää pitkin maita ja mantuja. Tai pissat. Huumorilla nää menee ainakin toistaiseksi vielä, on niin hauskaa kuunnella miestä, kun se tekee kuivituksia ja sitten kuluu "Ou nou, ei ei ei ei, oh oi voi ääääää!" sellaisella nauravalla sävyllä :)

Nii meillä mies tekee enimmäkseen vaipanvaihtoja, ei yhtään oo ongelma. Se on jo niin paljon parempi siinä, että mulla menee sormi suuhun joskus :D



Että tämmöstä pientä. Huomenna tulee terkkari käymään, toivottavasti sillä ei oo mitään urputettavaa, ja tytön painokin olisi noussut. Mittasin siltä päänympärystä tossa yksi ilta, oli se ainakin jo yli 32 cm, ku syntyessä oli 31,4 cm. Sairaalassa ne ei sitä merkannu mihinkään, hmm.

Vauva on täällä

Oli jo yli viikko sitten.
Tyttö syntyi rv 36+1, 2735 g ja 47 cm.

Eli viime viikon torstaina, 26.1 menimme käymään näytillä synnärillä, kun oli taas satunnaisia menkkajomosuppareita aj pitkin päivää housut märkänä.
Kätilö teki tutkimuksen, ja totesi että 5 cm auki, kalvo ehjä, mutta pollottaa. Vauva tarpeeksi alhaalla. (neuvolassa tiistaina vielä hyvin irti..).
Mä menen vessaan, ja kun tulen takaisin mies kertoo että ktäilö käski vaihtaa kaapua ylle ja synnytysaliin. OMG! Enkö pääsekään kotiin odottelemaan??

Synnytyssalissa otettiin jälleen käyrää ja laittoivat mulle tipan ja antibioottia suoneen, mahdollisesti tulehdus "käynnistänyt" synnytyksen. Mulla tuli siis kovempia suppareita jo kun tultiin synnärille, mutta ei ne sen kovempia olleet kuin kotona. Kätilö sanoi että mahdan omata korkean kivunsietokyvyn kerta jo noin auki olin. Aikaa meni siinä, ilmeisesti 15.20 puhkastiin kalvot. Vauvalle pinni päähän. Sitten tuli OIKEA supistus, en osannut odottaa siitä niin kovaa ja meni sitten kärsiessä. Silloin sanoin miehelle että ihan sama, otan kyllä kivun lievitystä jos kaikki supstukset on samanlaisia. Mä makasin siis tosi epämukavasti oikealla kylellä, tippa vasemmassa kädessä jossain selän takana. Muistelin lukemaani synnytyksestä, ja aina supistuksen tullessa hengittelin rauhallisesti, lauloin aaa:ta ja pyrin rentoutumaan ihan täysin. Mies hieroin alaselkää samalla. Melko hyvin noilla pärjäsi.

Supistuksia tuli kalvojen puhkaisun jälkeen 2-3 minuutin välein. Joskus puoli viiden maissa sanoin että pitäisi päästä vessaan, paskattaa ihan hittona. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että vauva se on joka siellä painaa, olet 8 cm auki (vai olikohan se 9cm?).
Pyysin epiduraalia tai jotain, tässä vaiheessa supparit alkoi olla sellaisia että ympärillä oleva maailma oli toissijainen, tosin tolkuissani pysyin vielä. Kätilö sanoi että voin saada minispinaalin, vaikuttaa nopeammin, ja nopeampi laittaa. lääkäri tuli pian kello 17.00 maissa ja laittoi minispinaalin. On muuten sairaan vaikeaa pysyä liikkumatta ja köyryselkäisenä supistuksen tullessa..
Puudute alkoi vaikuttamaan tosi nopeasti, jaloissa tuntui lämpimältä ja olo helpottui. En tuntenut mitään supistuksia tai kipuja, oli vain jalat raskaat ja vähän tunnottoman oloiset. Sitten kätilö viritti jalkatukea, ja aloin ponnistella ohjeiden mukaan oikealla kyjellä. Sain happinaamarin josta hengittelin syvään vauvan sykkeen laskiessa. Joku 3-4 ponnistusta tein näin, sitten kun vauvan pää oli aika tyrkyllä, vaihdettiin asento puoli-istuvaan. olikohan 3 ponnistusta, ja vauva nostettiin mulle rinnalle paidan sisään. Mies leikkasi napanuoran. Sitten sitä vain oltiin siinä, kätilö kursi mua pikkusen, kuulema pikku nirhauma persreijään tuntumassa, muuten hyvä. Mie vaan hymyilin ja olin ihmeissäni. Kaikki meni niin nopeasti. Parin tunnin päästä olin jaloillani puudutteen kadotessa. Siinä se sitten oli.

Kerroin kätilölle ennen synnyttelyä että olen lääkeettömän synnytyksen kannalla ja epistomiaa haluaisin vältettävän. Mutta olin avoin muutoksille jne. Kätilö oli ymmärtäväinen, vaikkakin juuri sama kätilö joka oli synnytysvalmennuksessa, jota toivoin että EI olisi mun synnytyksessä mukana. Mutta ensisynnyttäjäksi meni todella nopeasti ja helpolla pääsin. Aivan ällikällä lyöty että "tässäkö tämä oli?".

Mulla ei ole ollut muita kipuja kuin kankun puutumista ja jälkisuppareita. Vatsalihaksia ei ole olemassa, masua on juu mutta ei se haittaa. Painoa en tiiä vielä, ku en oo päässy puntarille. Jälkivuotoki on ollu alusta asti melko niukkaa, nytki pärjäisi ihan normi siteellä koko päivän. Vauvaltaki seurattiin yksi vuorokausi sokereita, mutta niissä ei mitään vikaa. Aivan terve vauva, kunhan vaan paino alkaisi nousta.

Niin ja noi kalvon puhkasut, antibiootit jne, ne kaikki vain laitettiin ja tehtiin, multa ei kysytty mitään. Kaikki meni niin lentämällä että oli kova homma pysyä perässä.

Eilen päästiin vihdoin kotiin kun tyttö alkoi viimein kerryttämään painoa ylöspäin. Ensimmäinen yö kotona meni hyvin, ja tuntuu niiiin hyvältä kun saa kekkuloida miten haluaa vaikka tissit paljaana ja omaa rytmiä hakea syötöissä ja vauvan hoidossa. Ja olla vaan, ilman että tulee hoitajia ramppaamaan huoneeseen, tai pitää hiippailla vessaan jne.
Tyttö on kärsivällinen eikä turhaa huutele, kaikki on alusta asti ollut kunnossa, ainoastaan painon putomainen ja sen nousuun lähtö oli tiukassa. Mutta aika senkin korjasi :)

Oma koti kullan kallis ja oma perhe <3