Meillä oli tuossa kuukausi takaperin sellainen hetki että tyttö söi kaiken mitä sille syötti. Se oli ihmeellistä ja aivan ihanaa! Ei pelleilyä eikä värkkäämistä.
Sitten se loppui.
Nyt on ruokamäärät vähentyneet entisestään, nyt ei uppoa mikään. Sormiruokailua on pikku hiljaa aloteltu, ja riisikakkua varmaan uppoaisi koko paketti jos antaisin. Ruokaa saatetaan maistaa se 2 lusikallista, mutta sitten tulee stoppi.
Meillä oli eilen 10 kk neuvola tytön 10kk päivän kunniaksi. Hyvin kasvaa, aivan samaan tahtiin kuin ennenkin. Terkkari kehoitti lisäämään sormiruokailua rohkeasti ja tyynytteli että jotkut lapset vain pärjäävät vähemmällä.
Yleensä se ruokailu sujuu parhaiten kun itse on hiljaa ja odottaa vain lusikka kädessä että pikkuisen suu aukeaa vailla evästä. Mutta silti niin harvoin.
 |
| Tyypillinen naama ruokailun päätteeksi |
Alkaa niiin turhauttaa heittää ruokia roskiin ja syöttää kissalle (jos sillekään kelpaa. Ja se sotku ja värkkääminen, syö syö syö pliis nyt syö. Ei, turhaa. Ihan jo tietää miten tässä käy.
Sitä tolkuttaa itselleen mantramaisesti "Malttia malttia, luota että vauva syö juuri sen minkä se tarvitsee". Mutta ei tuohonkaan oikein pysty uskomaan.
Nyt sitten alotetaan uusi elämäntapa. Tehdään sitten vaan kotiruokaa, samaa niin vanhemmille ku ipanallekin. Ipanalle vaan palotellaan tai käytetään sauvasekotinta. Me ku ei mausteta ruokia yleensä paljoakaan, plus vähän ruokia tehdään. Joten toivottavasti positiivinen muutos meille kaikille.
Hapanmaitotuotteita saa alkaa antamaan, joten niistäkin tulee oma lisänsä.
Mitkä konsteilla te olette saaneet lapsen syömään huonona päivänä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti