Anoppila

Anoppilassa käyty. Oli mukava viikonloppu :)

Sanoin miehelle, että saa tällä kertaa kertoa niin saa mieskin välissä kunnian. Se sitten osotteli ja kerto että "sä olet tuleva mummo, isotäti ja isomummo". Ja heti ne riensi halaamaan MINUA! Miksi minua, mieshän se tässä juuri kertoi tulevansa isäksi :D No sai se tuleva isäkin sitten halauksia ja onnitteluja. Tosi iloisia ja onnellisia olivat uutisesta. Ihanaa vaihtelua.

Anoppi sitten viikonlopun aikana kaikenlaisia omia mielipiteitään päästi, mies oli aikasemmin sanonu mulle, että antaa mennä toisesta korvasta sisään, ja toisesta ulos. Esim. lapsi TIETENKIN kastetaan, me muutetaan 300 km lähemmäs, ettei minun äiti OMI lapsenlasta, kissat pois jne. Ja nimi ehdotuksia, kaikenlaista. Ihan kaikkea en antanu mennä ohi, vaan pamauttelin takasin. Meidän lapsi, meidän elämä. Anoppi on tosi kiva, mutta onneksi sitä tulee nähtyä aina vaan pätkissä, en jaksaisi kuunnella sen juttuja ihan surutta, vaan yhteentörmäykset olis väistämättömiä.

Ihmeen hyvin jaksoin kuitenkin. Junamatka perjantaina oli kamala loppua kohden, alkoi niin lämmetä ja tukalaksi mennä sisätilat. Onneksi pääsi ulos. Ja muutenki oli vähän sekasin kaikesta. Huono-olo ei kuitenkaan yllättänyt niin paljoa kuin pelkäsin. Ja todettakoon että maha ei kestä enään mitään roskaruokaa eli tosi rasvasta ruokaa. Kaikki tulee läpi, maha ihan vetelänä.

Kyllä tää raskaus on jännää. Kuinka se tavallaan ottaa mun koko kehon kontrolliin, määrää mitä syödään ja mitä ei. Eilenkin oli ärsyttävää kun mies paistoi possupihvejä ja teki salaattia, nii yhden palan pystyin syömään possua. SItten söinki salaattit innolla. Tosin jo se lihan ja marinadin haju, leijaillessaan koko kämpässä sai mut inhon valtaan. Ärsyttävää, kun sellaiset ruuat joita on syöny siis ihan kiltisti, nii nyt yrittää vängällä vääntää nassuun ja pureskella. Nii se pureskelu. Sä puret ja puret ja puret. Et millään saa nielastua, pyörii suussa. Sitten kulaus maitoa ja johan menee. JEE.

Huusin tänään kestovaippoja huuto.netistä. Saas nähdä saanko ne, jotain tosi halpoja ja ilmeisesti epäsuosittuja. Koska niitä oli PALJON. Tai ne on niitä äp-pakkauksien vaippoja.

Kestovaipoista innostuneena mietiskelin että pitäisi taas lainata VAIPPAILMIÖ-kirja kirjastosta, mutta edelleen näyttäis olevan lainassa jollakin. Perkele. Itte kyllä alan tehdä noita, ja sitten villavaipoista olen lukenut niin paljon hyvää, että vääntäydyn lankapuotiin ostaan vähän hahtuvaa. Mikäs se kesässä ku voi kutoa :)

Huomenna on neuvola. Ja ultra. III! :D

Nyt pitää taas ahtaa jotain syötävää, nälkä, nälkä, nälkä.