Syy tähän on mitä varmimmin hampaiden tulo.
Muutaman päivän sisällä tyttö on alkanut kauheana imeä ja "jyystää" nyrkkejä, tuttia, sormea, purulelua, mikä suuhun vain sopii ja eksyy.
Ei viihdy yhtään yksin, pitää olla viihdyttämässä, pidellä purulelua tai muuten vain seurata kun toisella on niin huono elämä.
Ei siinä mitään, mie kyllä mielelläni viihdytän ja pitelen lelua tytön suussa, mutta kun väsyttää!
Mulla ei muuta tunnetta ole nyt ollut viime päivinä kuin että väsyttää! Mikä lie kesämasennus iskenyt :D
Lauantaina käytiin kaksissa yo-juhlissa ja tyttökin oli jälleen todella hienosti, viihtyi ja sai ihastuksia. Pienet torkahduskset äidin sylissä otti loppua kohden. Vielä ei ole vierastamisen merkkejä tullut, hymyjä tyttö jakelee melko helposti, kun vain jaksaa sille lirkutella ja hymyillä.
Ja tämä äiti osasi ajaa jopa autoa, kun viimeksi syksyllä sitä ajanut.
Ja asiasta toiseen jälleen hyppii teksti mutta...
Me ollaan kohta 3 viikkoa maisteltu kiinteitä. Tai kait sitä syömiseksi jo voi sanoa, kun 3 tl menee kerralla, 2 krt päivässä. Hyvin on tytölle uponnut, mutta mustikka uusiimpana makuna ei niinkään. Bataatilla ja päärynällä aloitettiin, sitten mangoa, bataatti-kesäkurpitsaa (tytön lempparia), porkkanaperunaa ja sit toi mustikka. Varmaan unohdin jonkun mutta ei nyt mieleen tule.
Sitten meillä on uusi perheenjäsenkin. Tämä kissa adoptoitiin eläinsuojeluyhdistykseltä, ei vaan voitu vastustaa suloista pitkäkarvaista kollin penikkaa. Saaden siis esitellä Matin :)
Jos tytön hampaat aiheuttaa huolto, niin se aiheuttaa tämä kissakin. Nyt käsrinyt enemmän ja vähemmän ummetuksesta, joten oikeanlaista ruokavaliota joka uppoaa ja sopii etsitään. Muuten on todella hyväluonteinen ja ihastuttava kissaherran alku.
Nyt aamupalalle ennen tytön heräämistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti