Vauva on täällä

Oli jo yli viikko sitten.
Tyttö syntyi rv 36+1, 2735 g ja 47 cm.

Eli viime viikon torstaina, 26.1 menimme käymään näytillä synnärillä, kun oli taas satunnaisia menkkajomosuppareita aj pitkin päivää housut märkänä.
Kätilö teki tutkimuksen, ja totesi että 5 cm auki, kalvo ehjä, mutta pollottaa. Vauva tarpeeksi alhaalla. (neuvolassa tiistaina vielä hyvin irti..).
Mä menen vessaan, ja kun tulen takaisin mies kertoo että ktäilö käski vaihtaa kaapua ylle ja synnytysaliin. OMG! Enkö pääsekään kotiin odottelemaan??

Synnytyssalissa otettiin jälleen käyrää ja laittoivat mulle tipan ja antibioottia suoneen, mahdollisesti tulehdus "käynnistänyt" synnytyksen. Mulla tuli siis kovempia suppareita jo kun tultiin synnärille, mutta ei ne sen kovempia olleet kuin kotona. Kätilö sanoi että mahdan omata korkean kivunsietokyvyn kerta jo noin auki olin. Aikaa meni siinä, ilmeisesti 15.20 puhkastiin kalvot. Vauvalle pinni päähän. Sitten tuli OIKEA supistus, en osannut odottaa siitä niin kovaa ja meni sitten kärsiessä. Silloin sanoin miehelle että ihan sama, otan kyllä kivun lievitystä jos kaikki supstukset on samanlaisia. Mä makasin siis tosi epämukavasti oikealla kylellä, tippa vasemmassa kädessä jossain selän takana. Muistelin lukemaani synnytyksestä, ja aina supistuksen tullessa hengittelin rauhallisesti, lauloin aaa:ta ja pyrin rentoutumaan ihan täysin. Mies hieroin alaselkää samalla. Melko hyvin noilla pärjäsi.

Supistuksia tuli kalvojen puhkaisun jälkeen 2-3 minuutin välein. Joskus puoli viiden maissa sanoin että pitäisi päästä vessaan, paskattaa ihan hittona. Kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että vauva se on joka siellä painaa, olet 8 cm auki (vai olikohan se 9cm?).
Pyysin epiduraalia tai jotain, tässä vaiheessa supparit alkoi olla sellaisia että ympärillä oleva maailma oli toissijainen, tosin tolkuissani pysyin vielä. Kätilö sanoi että voin saada minispinaalin, vaikuttaa nopeammin, ja nopeampi laittaa. lääkäri tuli pian kello 17.00 maissa ja laittoi minispinaalin. On muuten sairaan vaikeaa pysyä liikkumatta ja köyryselkäisenä supistuksen tullessa..
Puudute alkoi vaikuttamaan tosi nopeasti, jaloissa tuntui lämpimältä ja olo helpottui. En tuntenut mitään supistuksia tai kipuja, oli vain jalat raskaat ja vähän tunnottoman oloiset. Sitten kätilö viritti jalkatukea, ja aloin ponnistella ohjeiden mukaan oikealla kyjellä. Sain happinaamarin josta hengittelin syvään vauvan sykkeen laskiessa. Joku 3-4 ponnistusta tein näin, sitten kun vauvan pää oli aika tyrkyllä, vaihdettiin asento puoli-istuvaan. olikohan 3 ponnistusta, ja vauva nostettiin mulle rinnalle paidan sisään. Mies leikkasi napanuoran. Sitten sitä vain oltiin siinä, kätilö kursi mua pikkusen, kuulema pikku nirhauma persreijään tuntumassa, muuten hyvä. Mie vaan hymyilin ja olin ihmeissäni. Kaikki meni niin nopeasti. Parin tunnin päästä olin jaloillani puudutteen kadotessa. Siinä se sitten oli.

Kerroin kätilölle ennen synnyttelyä että olen lääkeettömän synnytyksen kannalla ja epistomiaa haluaisin vältettävän. Mutta olin avoin muutoksille jne. Kätilö oli ymmärtäväinen, vaikkakin juuri sama kätilö joka oli synnytysvalmennuksessa, jota toivoin että EI olisi mun synnytyksessä mukana. Mutta ensisynnyttäjäksi meni todella nopeasti ja helpolla pääsin. Aivan ällikällä lyöty että "tässäkö tämä oli?".

Mulla ei ole ollut muita kipuja kuin kankun puutumista ja jälkisuppareita. Vatsalihaksia ei ole olemassa, masua on juu mutta ei se haittaa. Painoa en tiiä vielä, ku en oo päässy puntarille. Jälkivuotoki on ollu alusta asti melko niukkaa, nytki pärjäisi ihan normi siteellä koko päivän. Vauvaltaki seurattiin yksi vuorokausi sokereita, mutta niissä ei mitään vikaa. Aivan terve vauva, kunhan vaan paino alkaisi nousta.

Niin ja noi kalvon puhkasut, antibiootit jne, ne kaikki vain laitettiin ja tehtiin, multa ei kysytty mitään. Kaikki meni niin lentämällä että oli kova homma pysyä perässä.

Eilen päästiin vihdoin kotiin kun tyttö alkoi viimein kerryttämään painoa ylöspäin. Ensimmäinen yö kotona meni hyvin, ja tuntuu niiiin hyvältä kun saa kekkuloida miten haluaa vaikka tissit paljaana ja omaa rytmiä hakea syötöissä ja vauvan hoidossa. Ja olla vaan, ilman että tulee hoitajia ramppaamaan huoneeseen, tai pitää hiippailla vessaan jne.
Tyttö on kärsivällinen eikä turhaa huutele, kaikki on alusta asti ollut kunnossa, ainoastaan painon putomainen ja sen nousuun lähtö oli tiukassa. Mutta aika senkin korjasi :)

Oma koti kullan kallis ja oma perhe <3