Olen mietiskellyt paljon synnytystä. Ja lukenut aiheesta niin netistä, foorumeilta ja kirjoista.
Erityisesti ns. luonnonmukainen synnytys houkuttelee minua. Vierastan kovasti lääkityksiä ja tahtoisin kaiken menevän mahdollisemman mutkattomasti. Ja koen olevani melko hyvin kipua sietävä, päänsäryt, kamalat menkkakivut jne. on sinnillä vedetty ohi ilman särkylääkkeitä. Ja olen huono pyytämään/hakemaan apua, oli asia millainen tahansa.
Kirjoissa saadaan tuo luonnonmukaisuus kuulostamaan niin päivänselvältä ja simppeliltä. Että kaikki naisethan kautta aikojen ja nykyäänkin synnyttää täysin luonnollisesti, hengissä on selvitty ja lisää lapsia ne monet synnyttäneet tekee kuitenkin. Joten eihän se nyt vaan voi olla niin kamalan vaikeaa ja hirveää?
Nettifoorumeilla taas kun lukee muiden synnytyskertomuksia, tulee kuva että luonnollinen synnytys ilman siis epiduraaleja, spinaaleja ja muita lääkkeitä, ei ole kauhean yleistä.
Itse epäilen, että oma synnytys on nopea. Ja toivonkin sitä. Tällä hetkellä minusta tuntuu tältä:
Tahtoisin käyttää kivunlievitykseen apuna vettä. Suihku tai ammeessa lilluminen. Liikkua, keinua ja kyykistellä, mahdollisesti jumppapallolla oleskella. En usko etta voin kauheasti pysyä paikallani jos tuskia on.
Epiduraalia en tahtoisi, jottei synnytys ainakaan pysähdy, ja en halua sen vaikuttavan vauvaan.
Ilokaasua toivon pystyväni välttämään, sillä haluan pitää ajatukset "kirkkaina". Eli luultavasti tulisi huono-olo.
Toivon, että pystyisin antamaan itseni synnytyksen vietäväksi. Tällä tarkoitan, että uskoisin itseeni ja siihen että kaikki kipu ja kärsimys kuuluu asiaan. Ne kivut tuntuvat siksi, koska synnytys tapahtuu ja etenee, ne kivut eivät ole minulle pahaksi, minun ei tarvitse niitä pelätä.
Toivoisin, että pystyisin rentoutumaan ja keskittymään synnytykseen, hyvällä tavalla,
Synnytysasentona vieroksun sängyllä oloa, joten toivoisin ehkä konttaus tai jakkara synnytystä. Tai että niitä kokeiltaisiin.
Pelkoja mitä nyt sitten on, tai ei nyt mitään pelkoja pelkoja, mutta kuitenkin ei haluta. Niin on sellaisia että väliliha leikattaisiin. Joutuisin raskausmyrkytyksen vuoksi sairaalaan, tai muuten joudun olemaan vuodelevossa sairaalassa. Kaikenlaiset repeämät hirvittää, toivoisn että niiltä vältyttäisiin mahdollisemman paljon.
Nämä siis ovat tämän hetkiset ajatukset. Olen avoin synnytykselle, tiedän että asiat voivat mennä ihan miten tahansa, minä itse saatan ennemmin kuunella kätilöitä ja unohtaa omat aikomukseni. Voin käyttää myös lääkkeellisiä kivunlievityksiä, ei ole mikään pakko niitä välttää.
Odotan synnytystä jo kovasti mielenkiinnolla. Toivottavasti ei synny liian isoa lasta (yli 4 kg) eikä synnytys kestäisi kauaa. Mies tulee olemaan synnytyksessä mukana, ja uskon että hänestä on tosi paljon tukea, niin kuin aina.
Nyt olen valvonut kello 2 lähtien, eli lähdetäänpäs kokeileen saisinko viimein unta!
rv27+4
Moikka. Fiksuja mietteitä sulla. Mulla on blogissa kirjoitus luonnnmukaisesta synnytyksestä ja kirjavinkkejä aiheeseen liittyen. Kohta tulossa myös kirjoitus synnytykseen valmistautumisesta.
VastaaPoistaSe mitä ehdottomasti suosittelen on synnytykseen valmistautuminen, sillä harva synnyttää luonnonmukaisesti jos lähtee synnytykseen "kylmiltään". Ei sitä maratooniakaan juosta harjoittelematta. Eli keskity siis hengitys ja rentoutusharjoituksiin. Yritä jo raskausaikana harjoitella sisäänpäin kääntymistä ja oman kehon kuuntelua, niin että unohdat ulkomaailman hetkeksi.
Mieti asentoja missä sinun voisi hyvä olla, ja miten oloasi voidaan helpottaa esim hieronta.
Sellaisia juttuja mitkä tuottavat sinulle normaalisti mielihyvää, kannattaa hyödyntää synnytyksessä, esim. puolison kosketus/suutelu, tietty musiikki yms. , ne edistät synnytystä ja helpotavat oloa.
Juu olen lukenut sulta tuon kirjoituksen synnytykseen liittyen, ja se on tosi hyvä! :)
VastaaPoistaKirjoja aijon ahmia lisää, kun tuppaa tuo tideon jano kasvamaan. Olen nyt harjoitellut lantionpohjalihaksia päivittäin, ja kyykkyä, että jaksaisi sitten ehkä mahdollisesti kyykistellä menemään. Hengittämisen hallitsen omasta mielestäni hyvin, mutta rentoutumista pitää vielä treenata kovasti,
Hyviä mietteitä synnytyksestä. Olen itse samoilla linjoilla ja aloin tuossa lueskelemaan kirjaa nimeltä Hypnobirthing - The Mongan method. Pitäis kanssa ruveta noita lantionpohjalihaksia sekä hengitystä harjoittelemaan ja ajattelin nautiskella myös vadelmanlehtiteetäkin viimeisen kolmanneksen. :)
VastaaPoistaIhan hyvä kuva on eikä siinä näy mitään kurppaista akkaa. :D
Hei kaiffari <3
VastaaPoistaIhana tuo kuva on, äläpäs höpötä! Massu kasvanu taas aivan mahottomasti, sitten Ikea-reissun :)
Minun on pakko kommentoida noihin sun synnytysmietteisiin, että oot minusta aivan oikeilla linjoilla - pitää edetä synnytyksen kanssa siten, kuten itsestä parhaalta tuntuu. Toivottavasti sun synnytys sujuu hyvin ja toivotulla tavalla, eli luonnollisesti. Kivunlievityksiä tuolla synnärillä saa varmasti tilanteen mukaan jos alkaa tuntua että tarviitkin niitä, ne ei todellakaan niissä pihtaile :) Pakko kuitenkin iskeä sulle tähän realismia, nämä toki varmaan selviää synnytysvalmennuksessaki jos meette sinne, mutta tuolla "meiän synnärillä" on osastonjohtaja päättäny että kaikki synnytykset hoidetaan ehottomasti sänkysynnytyksinä :( Mikä on tosi tylsää. Ammetta en myöskään sieltä bongannut, mutta toivottavasti siellä sais ainakin ennen saliin siirtymistä käyttää erilaisia luonnollisiaki kivunlievityksiä. Jutellaan paremmin lisää ku törmäillään, mutta muista sanoa äippäpolilla, että sulla on synnytystoivelista ;) Terkut masuasukille <3
Moi, kuivaliina tulee siihen vauvan ihon ja imevien osien väliin, jolloin märkä eiole vauvan iho vasten. Aio vaipoissa ja taskuvaipoissahan tämä on valmiina, mutta itse ajattelin kokeilla kuivaliinoja nauhavaippojen ja flanettejen kanssa.
VastaaPoista