Pälätystä

Täällä vaivaa vähän kummalliset olot. Välissä tuntuu että niin masentaa ja väsyttää, vaikka mitään syytä ei olisi. Ja kiukkua aiheuttaa herkkujen himo, kun koko ajan, joka päivä pitäisi saada jotain HYVÄÄ.

Eli mulla ei noi lakot pidä eikä onnistu. Piste.
Painoa on tullut kuukauden aikana jo 4 kg, eli joki kilo per viikko, HUHHUH!

Jotenkin ei vaan nyt mikään oikein kiinnosta. Mä olen menossa huomenna Helsinkiin ja nään mun ihanaa ystävää ja sen lapsia, toista ensi kertaa, ja sekään ei tunnu niiku missään. Jotenkin en vaan käsitä että sinnekin olen menossa.

Vauvan vaatteita on tullut pestyä. Nyt ne on kivasti hoitopöydän laatikoissa jemmassa. Vaatteet jotka karsittiin ettei kylllä varmaan käytetä saa mennä kellariin tai jotain. Kaappejakin siivottiin miehekkeen kanssa, sinnekin tuli tilaa. Ja löydettiin hulluna lisää kamaa mitä ois voinu sinne kirppikselle viedä. Pitää siskon kanssa suunnitella jos vuokrattas taas pöytä kirpparilta. Makuuhuoneesta pitäisi vielä purkaa peilipöytä. Se on melko vähäsellä käytöllä, mutten halua täysin luopua siitä, kun äitini sen mulle on joskus ostanut, niin kellariin talteen. Sitten crosstrainer menee varmaan taas olohuoneeseen makkarista, vaikka haaveilin joulukuusesta sen paikalla olkkarissa. Noh katotaan nyt.

Näillä järjestelyillä on nyt sen takia vähän kiire, kun alle viikon päästä meille tulee uusi sänky, 160 cm leveä jenkkisänky. JES käytiin viimein se ostamassa Sotkasta! Polttaisin jos kehtaisin ton mun vnahan 120 cm sängyn, voi että se on ollut ihan hirvee nyt viimiset kuukaudet. Mulla kun toi kääntyminen ja sängystä nousu jo nyt jarraa, nii koko sänky heiluu monta kymmentä sekuntia ku mie käännän kylkeä.

Saas nähdä miten pinnasänky saadaan tonne mahtuun :D Mut se tuleekin sitten varmaan viimeisenä meille.

Pitäisi imuroida tänään, mulla niin ärsyttää toi hiekka ku sitä kantautuu niin helposti. Ja pitäisi päättää minkä kassin otan mukaan sinne Helsinkiin. Aijonko pärjätä ihan repulla, vai otanko "treenikassin", tosin siihen tulee helposti ahdettua kamaa tosi paljon, ja sitä mä en kanna niin helposti kuin reppua. Ja kun tulen junalla takaisin on mulla myös turvakaukalo kannettavana, sen kun aijon ostaa sieltä. Ja mitä lie ties ostan sieltä muutakin!

Ultran jälkeen on myös ollut vähän silleen tyhjä olo. Kun nyt ei auta muu kuin odotella melkeempä vaan synnytystä, ja siihenkin tuntuu olevan niin pitkä matka. Tai alan turtua tähän kotona olemiseen.

Mähän olen siis työttömänä ollut kesästä saakka. Ja mä en valita, mielelläni töissä olisin, mutta kun niitä nyt ei ole. Mä tunnen itteni kuitenkin onnelliseksi ja tyytyväiseksi, töitä kerkeää varmasti tekemään sitten kun niihin on mahdollisuus. Vaikka nyt on tätä alakuloisuutta, niin olen tyytyväinen. Mulla on katto pään päällä, saan syödä liiakseni ja olen terve.

Mutta onneksi työkkäri on järjestänyt minulle ohjelmaa, eli ensi viikon maanantaina mulla alkaa työsovleuvuuskartoitus. Pitäisi vaan päättää että mitäs alaa multa kartotetaan, mitä mä mahdollisesti haluaisin opiskella lisää ja tehdä työkseni. Voih en kyllä tiedä yhtään!

Ei se auta. Ku porskuttaa päivä kerrallaan. Tulisi jo se joulu!