Näistä on tietenkin tullut nyt puhuttua enemmän tässä odotuksen aikana, ja olemme huomenneet että meidän ajatukset osuvat yksiin, näissäkin asoissa. Mikä on tietenkin todella hyvä, että osataan sitten vetää yhtä köyttä.
Olemme alusta saakka seurustelua olleet ns. vasta tuulen kulkijoita. Vasten läheistemme mielipiteitä olemme toteuttaneet haaveitamme ja tehneet asioita joista unelmoimme. Emme halua jäädä junnaamaan paikoilemme vaan kokea, toteuttaa ja nauttia.
Nyt viime aikoina on tullut ajatuksia että meidän elämämme nyt loppuu kun lapsi on tulossa. Me itse emme koe asiaa näin. Menemme nyt yhteiselle ulkomaanmatkalle Italiaan, ja haluamme luultavasti lähteä pian uudelleen. Jos kaikki menee hyvin, me menemme sitten perheenä, vauvan kanssa uudelleen. Olemme todistaneet moneen kertaan ettei raha ole se joka ratkaisee, vaan oma päättäväisyys ja halua toteuttaa. Vuoden sisällä, säästimme rahat häitämme varten. Opiskelijan ja siviilipalvelusmiehen rahoista. Emmekä näkeneet nälkää. Se on kiinni omista valinnoita ja elämäntavoista, mikä on mahdollista ja mikä ei.
Tahdomme tarjota sen saman mitä itse toivomme saavamme, paremman lapsuuden kuin omamme. Jotain mitä muistella vanhempana ja tuntea iloa näistä muistoista.
Toivomme että lapsemme säästyy turhalta ahdistuksen, epävarmuuden ja hämmennyksen tunteilta. Jottei hän kärsi aikuisena siitä, mitä lapsuudessaan koki ja katkeruudesta.
Pointtina tästä sekavasta kirjoituksesta on siis se että tahdomme tarjota lapsellemme koko maailman, kannustaa häntä tekemään omat valintansa ja toteuttamaan omat unelmansa. Mikään ei ole mahdotonta, jos vain jaksaa yrittää. Tavara ei ole se joka takaa elämän, vaan kokemukset ja elämykset, muistot, ihmiset, tunteet.
Loppuun voisi lisätä että liikkeitä tuntuu :D
raskausviikko 16+1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti